lauantai 16. huhtikuuta 2022

Viimeinen huilihetki

Sosiaalisen median kanavalla julkaistiin kuva pääsiäistipuista. Oppilaat olivat askarrelleet niitä siinä koulussa, jossa työskentelin Suomessa juuri ennen USAhan muuttoa liki kahdeksan vuotta sitten. En voi kuvitella, että Suomessa olisi montakaan ala-astetta, jolla oppilaat eivät olisi viime viikkojen aikana tehneet jonkinmoista pääsiäiseen liittyvää askartelua, piirrosta, lukuhetkeä tai muuta aktiviteettia. Meidän koulussa sellainen ei varmaan edes käväissyt kenenkään mielessä.

Pääsiäistipujen väsääminen ei tulisi kuuloonkaan ensinnäkään siksi, että uskontoihin liittyvät asiat ovat julkisissa kouluissa hyvin tiukasti kiellettyjä. Opettajat näkyvästi hätkähtivät, kun rehtorimme lipsautti ääneen, että pitkä viikonloppumme on pääsiäistä varten järjestetty. Ei - meillä on pitkä viikonloppu, koska perjantai oli merkitty koulukalenteriin bad weather dayksi. Koska käytimme vain puolitoista vapaapäivää huonon sään vuoksi, meidän ei jollain logiikalla tarvinnut korvata kumpaakaan. Kukaan ei aio kysyä miksi.


Viimeinen pitkä viikonloppu ennen kesälomaa. Kävimme eilen kävelyttämässä koiraa pitkän kaavan mukaan. Colorado-joki virtaa koirapuistosaaren molemmilla puolilla unenomaisen sinisenä - väri tietysti tulee sinilevästä.


Toisekseen pääsiäishommeleihin ei todellakaan ole aikaa. Me valmistaudumme kiivaasti STAAR-testeihin. Selvyyden vuoksi on taas todettava, että näin ei tietenkään joka koulussa ole. Esimerkiksi oma kuopukseni kertoi opettajansa järjestäneen STAAR-preppausta viimeisen kahden viikon aikana suunnilleen kaksi oppituntia. En ollut uskoa korviani! Ihan mahdottoman edesvastuutonta. Meillä joka luokan seinällä on laskuri, joka kertoo, milloin mikäkin luokka tekee minkäkin STAARin, eikä oppitunneilla käsitellä mitään muuta. 

Niinpä minunkin kirjoittamisen luokkani heitettiin hyrskynmyrskyn tämän viikon alussa. Viime viikolla vielä kirjoitettiin esseetä, tällä viikolla tehtiin ainoastaan luetunymmärtämisharjoituksia. Apulaisrehtori laati tuntisuunnitelmani ja itse rehtori, ilmeisesti alkujaan englannin opettaja, tuli opettamaan puolet tunneistani. Tai siis ainakin suunnitelman mukaan tuli. Aina välillä koulussa tapahtui jotain akuuttia ja hänen oli singahdettava muualle auttelemaan.

En ole oikeasti ihan varma, miksi rehtori yhtäkkiä opettaa, mutta kuulin, että matikan luokassa tapahtuu samaa - siellä opettaa apulaisrehtori, joka on alkujaan matematiikan opettaja. Koetan kovasti ajatella, että näin vain kuuluu tapahtua, ja koetan kovasti olla ajattelematta, että tämä on jonkinlainen epäluottamuslause minulle opettajana. Ja siis oppilaiden kannaltahan on ihan huippua, että he saavat lisää tukea. Esimerkiksi yhtenä aamuna viime viikolla päätimme napata luokasta pienryhmän käytävälle opiskelemaan, kun rehtori hoksasi, että puolen tusinaa lasta vain istuu hoomoilasena eikä tee yhtään mitään. Tekivät sitten, kun pystyin katsomaan samanaikaisesti jokaisen perään.


Yksi oppilas on viime viikkoina piirtänyt minut monta kertaa. Nauran näille makeasti joka kerta, ovat niin mainioita! Tässä maskitettu opettaja kirjoittaa taas jotain taululle ponnari solmussa. 


Jossain takaraivon tietämillä kiertelee sellainen ajatus, että mitenkäs ne minun oman oppiaineeni tulokset sitten. Viimeisimmän district-testini tulokset olivat viimeinkin kelvollisia (eivät hyviä, mutta edes kelvollisia), ja toukokuussa meillä olisi tulossa finalsit. Oppilaat pitäisi sitä ennen uudestaan opettaa löytämään monivalintatestissä kielioppivirheitä ja kirjoittamaan mielipide-essee. Mitä tapahtuu sitten, kun tulokset sukeltavat aivan täysin siksi, että me seuraavat kolme viikkoa vain luemme ja luemme? 

Mutta koetan tässäkin kohtaa ajatella, että rehtoritiimi tietää paremmin ja että STAAR on tietysti prioriteetti. Koska Texasin osavaltio päätti muuttaa STAAR-testiä ja poisti kirjoittamisen omana testinään kokonaan, kirjoittaminen ei nyt sitten enää ole mikään prioriteetti, ikinä. En oikeasti edes tiedä, mitä sisältöjä ensi vuonna opetan, mutta varmasti minulle kerrotaan.

Oppilashuollollisesta näkökulmasta meidän luokkatiimi kävi läpi kevyen paniikin, kun yksi opettaja kertoi naistenhuoneessa piipahtaessaan vahingossa ponganneensa etuhiuksistaan elämää. Olimme kaikki jo panneet merkille, että yksi opettajia hyvin mielellään halaileva lapsi raaputtelee päätään. Science-opettaja kertoi, että testin aikana sieltä oli jopa tipahtanut ötökkä paperille ja hän oli lähettänyt lapsen terveydenhoitajalle. Texasin osavaltion lakien mukaan lasta ei päätäiden vuoksi saa lähettää kotiin eikä kieltää tulemasta kouluun. Terveydenhoitaja vain soittaa kotiin ja ilmoittaa asiasta. 

Koulun seinillä on nyt oma positiivinen juliste jokaiselle opettajalle. Lehdistä ja somesta voi jatkuvasti lukea, kuinka koko maassa kärsitään opettajapulasta eikä ensi vuoden paikkoihin löydy hakijoita. Meidän koulussa on auki muutama hassu vakanssi, ja sen tilanteen saavuttamiseksi on tehty tietoista työtä.

Nyt vaikutti siltä, että kotona ei tietoon oltu reagoitu mitenkään. Lapsi käväisi toistamiseen terveydenhoitajalla, kotiin tiedotettiin uudestaan, me kaikki opettajat kampailimme hiuksiamme ja minä juttelin lapsesta meidän sosiaalityöntekijänkin kanssa, kun hänet satuin käytävällä näkemään. Loppuviikosta saatiin viestejä, jotka viittasivat siihen, että kotona oli ehkä havahduttu tilanteeseen. Mutta samalla mietin, miten mahdottoman monta sellaista lasta meillä on, jotka suomalaisessa koululuokassa olisivat isoja huolenaiheita, mutta täällä vain mennä retuuttavat muiden mukana ja joiden suuret huolet lähes hukkuvat massaan. 

Viimeiseksi todettakoon, että esimiehen kanssa käytiin viikolla vielä pikaisesti läpi henkilökohtainen arviointikeskustelu - kuulemma ihan mielellään siirtävät minut seuraavalle vuosiluokalle. Mutta ensin pitää nyt sitten jaksaa kuusi tiiviisti paineltua ja kukkuraista työviikkoa. Ennen kesää tämä viikonloppu oli vihonviimeinen huilihetki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti