Kuinka pätevöityä opettajaksi Texasissa?

Tänä aamuna sain Texas Education Agencyltä sähköpostin: sertifiointiprosessi on nyt saatettu loppuun, ja olen pätevä opettamaan English Language Arts and/or Social Studies luokille 4-8. Sertifiointi on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Sitten se pitää uusia osoittamalla, että välillä on tullut tehtyä riittävästi ammattitaitoa ylläpitäviä ja kehittäviä opintoja. Yleensä näihin kelpaavat koulun Professional Development (PD) -päivät.

Opettajaksi pätevöitymisen prosessi on jokaisessa osavaltiossa erilainen. Myös se vaihtelee, millaisia opettajia koulutetaan. Sellainen kuin ELAR & SS (4-8) ei ole kombo, jota edes löytyy joka paikasta. Jos siis muuttaisin toiseen osavaltioon, joutuisin selvittämään, mitä siellä texasilaisesta sertifioinnista ajatellaan. Joissakin osavaltioissa selviäisin kevyillä paperitöillä, toisissa joutuisin läpäisemään pedagogista osaamista mittaavan tentin. Kolmansissa sanottaisiin, ettei suorittamani alternative teaching certification ole pätevyys ollenkaan, ja joutuisin aloittamaan aivan alusta.

Texasissa opettajaksi voi pätevöityä kahdella tyylillä. Standardihomma on se, jossa mennään yliopistoon ja valitaan, että haluan opettajaksi. Toinen väylä on tämä, jota minä kuljin. Siinä kokelaalla on jo vähintäänkin kanditutkinto (bachelor's) miltä tahansa alalta. Sen jälkeen hän työskentelee yhdessä sertifioidun koulutuksentarjoajan kanssa pätevöityäkseen opettajaksi. 

Ulkomailta muuttavan, lähtömaassaan jo valmiin opettajan, kannattaa aina selvittää myös tutkinnon hyväksiluettaminen. Minulle se reitti osoittautui silkaksi rahanmenoksi. Maksoin todistusten transkriptaamiset ja käännättämiset vain kuullakseni, ettei minua niiden pohjalta voitu Texasissa pitää opettajana. Transkriptin olisi pitänyt osoittaa, että osaan jotain sellaista, mikä täällä istuu nätisti olemassaolevan nimikkeen alle. Esimerkiksi suomalaisen luokanopettajan tai vaikka matematiikan aineenopettajan pätevyydellä tämä varmaankin onnistuisi, mutta itse olin Suomessa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä ev. lut. uskonnon aineenopettaja. Siis ihan mahdollisimman huono tutkinto maailmalle lähtöä ajatellen, mutta sain tästä kuitenkin sen tarvittavan tutkintopohjan. 

Tämmöisen paperin takia sitä tehtiin hurjasti töitä. 🤭

Alternative-reitti toimi minulle näin: 

1. TOEFL

Jotta saatoin hakeutua koulutusohjelmaan, minun piti ensin todistaa kielitaitoni. TOEFL on standardoitu, proktoroitu testi, joka mittaa lukemisen ja kuullun ymmärtämistä, kirjoittamista ja puhumista. Testi maksoi sen ottaessani $225. Jokaisesta osa-alueesta piti saada tietyt pisteet, jotta kelpasin opekokelaaksi. 

Netistä löytyy pilvin pimein kursseja, jotka valmentavat TOEFLiin, mutta minä tein sen ihan oman kielitaidon pohjalta ja muutaman ilmaisen sivun tarjoamien vinkkien turvin. Kirjoittamisen osiota varten suunnittelin valmiin rungon, jota saattoi käyttää mihin tahansa aiheeseen.

2. Tutkintotodistuksen transkripti

Tämä on asia, joka tulee melkein jokaiselle maahanmuuttajalle vastaan. Olin jo aikaisemmin tarvinnut transkriptia työnhaussa, joten nyt vain tilasin siitä uuden kopion. Prosessi menee siis niin, että ensin pyydetään suomalaisesta yliopistosta tarkka transkripti englanniksi - esim. HY toimittaa sen englanniksi suoraan, Jyväskylässä tekemäni osuudet jouduin itse käännättämään. Sitten nämä lähetetään paikalliselle palveluntarjoajalle vastaavuuden arviointiin. Yrityksiä on sadoittain ja aina pitää tarkistaa, että se jota aikoo käyttää, kelpaa sille taholle, joka todistusta pyytää. Sillä yrityksellä, jota itse käytin, ensimmäinen course-by-course -raportti maksaa nykyään $195 ja ensimmäinen kopio $45.

3. Sijoitus ohjelmaan 

Tässä vaiheessa minulle nimettiin Program Advisor, joka arvioi yllämainitut paperit saatuaan, minkälainen opettaja minusta voisi tulla. Alunperin vähän haaveilin, että opiskelisin alakoulun luokanopettajaksi. En kuitenkaan kelvannut siihen ohjelmaan, koska suomalaisessa yliopistotutkinnossani ei ole lainkaan matematiikan kursseja. Program Advisor silmäili suomen kielen, kirjallisuuden, pedagogiikan ja teologian kokonaisuuttani noin kaksi minuuttia ja sanoi näkevänsä paljon kielitiedettä ja historiaa. Jospa sijoitettaisiin minut English Language Arts & Social Studies (4-8) -linjalle? Jotkut koulutuksentarjoajat pyytävät tässä vaiheessa suorittamaan hakemusmaksun (application fee), mutta yritys jota itse käytin, ei sitä peri.

4. Koulutuksentarjoajan opintokurssit

Nämä kurssit tein netissä etänä. Oppimistehtävät olivat suomalaisen yliopiston käyneelle helppoja, mutta ne opettivat kuitenkin hyvin käytännönläheisesti työkaluja ja käytänteitä, jotka eivät minulle olleet ennestään tuttuja. Suoritin kurssiosuuden muistaakseni noin kahdessa kuukaudessa, mitä Program Advisor piti hämmästyttävänä salamavauhtina. Laatu ei kuitenkaan kärsinyt, loppuarvosanani näistä oli noin 96 %. Kurssimaksu oli tässä kohtaa $195.

5. Sisältötentit

Minun piti päästä läpi kolmesta sisällön osaamista mittaavasta standardoidusta, proktoroidusta testistä. Ensin tein ELAR & SS -kokeen. Näistä on olemassa sekä yhdistelmäkoe että erilliset tentit, minä tein yhdistelmän. Koulutuksentarjoaja ei sisällön opettamiseen puuttunut, mutta tarjosi alennuskoodin toiselle yritykselle, joka valmensi tenttiin. Kun olin saanut heidän testikokeessaan vähintään 90 %, sain luvan ilmoittautua tenttiin. Valmennus alennuskoodin kanssa maksoi $20 / kk. Tentti $116. Tässä kohdassa piti antaa myös sormenjäljet, $52.

Seuraavaksi tentin Science of Teaching Reading -kokonaisuuden. Tämä oli juuri tullut uutena Texasin koulutusohjelmaan ja vaadittiin nyt kaikilta, jotka opettaisivat alakoululaisia. Koulutuksentarjoaja tarjosi tähän opiskelumateriaalit. Tentti $136.

Viimeisenä läpäisin PPR-tentin, joka mittaa pedagogista osaamista. Monet pitävät tätä helppona, mutta minulle se oli vaikea. Tein ensin koulutuksentarjoajan kaksi harjoituskoetta ja reputin kummatkin. Sitten siirryin taas preppausfirman materiaaleihin ja maksoin $20/kk harjoitellessani kokeeseen. Tässä vaiheessa olin jo töissä opettajana, joten lukemiseen oli vain vähän aikaa ja energiaa. Reputin harjoitustestin vielä kolmannen kerran, ennen kuin lopulta sain sen 90 %. Oletan, että osa hankaluuksista johtui kulttuurista, osa siitä, että Suomessa minut opetettiin sosiokonstruktivistiseksi pedagogiksi. Tulkintaa vaativat kysymykset menivät pitkään pieleen, ennen kuin opin unohtamaan sen, mitä olin Suomessa oppinut. Tentti maksoi $116.

Kävelyllä San Antoniossa Riverwalkilla illalla pitkän koulutuspäivän jälkeen.

6. Capturing Kids’ Hearts

Tämä oli koko koulutuksen aikana ainoa osio, jossa piti olla henkilökohtaisesti paikan päällä. Kevätloman aikaan matkustimme perheen kanssa San Antonioon, jossa istuin kaksi päivää koulutuksessa. Sen tavoitteena oli opettaa menetelmiä, jotka auttavat oppilaiden käyttäytymisen hallinnassa ja ryhmäytymisen ohjaamisessa. Sinänsä ihan hyvää matskua, mukana jälleen osittain kulttuurisesti hämmentäviä käytänteitä. Kurssi itsessään oli maksuton, mutta koska sitä ei tarjottu Austinissa, matkustamisesta ja majoittumisesta tuli kuluja.

7. Harjoittelu

Harjoittelun olisi voinut suorittaa kahdella tavalla. Clinical internship on lyhyempi, 3,5 kuukauden mittainen palkaton harjoittelu. Harjoittelupaikka olisi pitänyt hankkia itse. Totesin jo alkuun, etten perheellisenä ihmisenä voi montaa kuukautta tehdä palkatonta kokopäivätyötä.

Valitsin siis lukuvuoden mittaisen harjoittelun työn ohessa. Ensin minun piti vain päästä kouluun töihin sertifiointialaani vastaavaan paikkaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka opettajista alkoi olla pulaa jo v. 2021 syksyllä, jolloin ensimmäistä paikkaa hain, minun hakemustani eivät useimmat rehtorit vilkaisseetkaan. Ensimmäinen syy siihen on se, että heidän kuuluu lain mukaan palkata valmiiksi päteviä opettajia. Jos palkataan joku opettajaksi opiskeleva, vanhemmille pitää ilmoittaa, että heidän lastaan opettaa joku epäpätevä tyyppi. Tällaisia kirjeitä tuli viime vuonna omien lasteni kouluista. Toinen syy, näin arvelen, oli ulkomainen taustani. Käytännössä harjoittelupaikan oli siis löydyttävä joko yksityis- tai charter-koulusta. Näissä opettajien ei tarvitse olla päteviä (seikka, jota monetkaan vanhemmat eivät tiedä).

Kun sain koulusta paikan, hain viidennen luokan Social Studies -opettajaksi, mutta minut palkattiin ns. flex-opettajaksi - siis tyypiksi, joka sinkoilee luokasta toiseen ja käytännössä sijaistaa aina, kun joku on poissa. Ennen koulun alkua sijoitus kuitenkin (onneksi) muuttui, kun kolmannen luokan kirjoittamisen opettajasta tehtiin koulun counselor. Olen minut palkanneelle rehtorille ikuisesti kiitollinen - hän on viisas ja peloton, mutta teki tässä kohdassa hurjan uskonloikan. Palkata nyt immigrantti englannin opettajaksi! Sittemmin esihenkilöt ovat kiitelleet sisällönosaamistani. Minä puolestaan lähetän mielessäni kiitoksia suomalaiselle koulutusjärjestelmälle ja entisille englanninopettajilleni.

Pätevöitymiseni venyi vuodella, sillä harjoitteluksi kelpasi vain paikka, jossa opettaisin sitä, mihin olin sertifioitumassa. Ensimmäisenä lukuvuotena kerroin tämän kehityskeskustelussa rehtorilleni, ja hän tiesi siinä samassa sen tarkoittavan, että saattaisin lähteä, ellen tällaista paikkaa saisi. Onneksi neljännen luokan kirjoittamisen opettaja oli siirtymässä interventio-opettajaksi, joten minut siirrettiin neljännelle. Haettiin vuoden voimassa oleva Intern Certificate, $78. Nyt minulla oli deadline, sillä harjoittelijan sertifiointia ei voi uusia tai jatkaa. Ellen olisi saanut opintoja harjoitteluvuoden aikana valmiiksi, kaikki aiempi työ olisi valunut hukkaan.

Itse harjoittelu tarkoitti sitä, että minulle nimettiin Field Supervisor. Hän kävi luokassani observoimassa kaikkiaan viisi kertaa, jutteli kanssani puhelimessa ennen ja jälkeen observointien, antoi tuntisuunnitelmista palautetta ja neuvoi, kannusti ja kehui. Viisi kertaa myös kokoonnuimme zoom-keskusteluun yhdessä muiden kandidaattien kanssa ja pohdimme, millaisia vahvuuksia ja kehittämisen paikkoja meillä tässä vaiheessa olisi. Rehtorilta pyydettiin muutaman paperin täyttämistä ja mm. suositusta siitä, että minä kelpaisin opettajaksi. Field Supervisor kertoi, että joskus rehtorit epäävät sen - ja kandidaatin koko koulutus tyssää siihen paikkaan. 

Harjoitteluvaiheessa sain täyttä opettajan palkkaa ja maksoin siitä palveluntarjoajalle kuukausittain $440 kaikkiaan kymmenen kuukauden ajan. Kun viimeinen tentti ja kaikki loput paperityöt olivat valmiit, pysyvän sertifikaatin hinta oli vielä $78.

Tältä luokkahuone näytti keväällä, kun se oli pistetty pakettiin kesäsiivouksia varten.

Kaiken kaikkiaan opettajaksi pätevöityminen tällä tavoin kesti minun tapauksessani noin kaksi ja puoli vuotta. Se olisi siis voinut olla 1,5 vuotta, jos olisin heti saanut sopivan työpaikan. Monet painivat prosessin läpi yhden lukuvuoden aikana ja esimerkiksi epäpätevänä palkatun opettajan kohdalla se voi olla koulupiirin vaatimuskin. Hintaa tutkinnolle kertyi (San Antonion matkakulut mukaan lukien) noin kuusi tuhatta dollaria, mikä täällä siis on varsin edullinen hinta mistä tahansa koulutuksesta. Joissakin tapauksissa koulupiiri saattaa maksaa osan koulutuksesta, mutta minun kohdallani kaikki meni omasta pussista. 

Kuten todettua, opetan tällä hetkellä charter-koulussa, jossa pätevyyttä ei vaadita. Mitä hyötyä siitä sitten on? Saan tutkintojen ansiosta pientä palkanlisää: siitä, että minulla on (Suomesta) maisterintutkinto, rapsahtaa vuosittain $1000. Siitä, että olen sertifioitunut opettamaan englantia ja opetan englantia, saan palkanlisää $1500. Kestää siis tovin, että koulutus maksaa itsensä takaisin. 

Minulle henkilökohtaisesti sertifiointi tuntui tärkeältä kahdesta syystä. Ensinnäkin todellisuushan on se, että maahanmuuttajana minun on vaikeampi työllistyä kuin paikallisen opettajan. Pätevyys auttaa. Kouluarjessa on myös helpompi tulla toimeen joidenkin lasten vanhempien kanssa, kun he ihan netistä voivat käydä tutkimassa, onko Ms. pätevä opettaja ja löytävät tiedon siitä, että on se. Amerikkalaiset vanhemmat todella tekevät näin, ja yksi vanhempi on minulle jo suoraan sanonutkin, että on tutkinut taustani. Toisekseen, vaikka charter-koulu, jossa olen (tämä ei päde kaikkiin chartereihin) maksaa alaan nähden kilpailukykyistä palkkaa ja on siten hyvä työpaikka, saatan joskus haluta opettaa julkisessa koulussa. Mitä tahansa voi tapahtua, ja sertifiointi on kuin vakuutus - saan töitä muualtakin.