lauantai 26. elokuuta 2023

Keppostelua

 Lähimpänä ovea istuvan ryhmän oppilaat nostelivat paidankauluksiaan ylös kasvojen eteen. Kysyin, mitä oikein on meneillään. ”Ope, tänne levisi sellainen hirveä haju. Sä et huomaa sitä, kun sulla on toi maski.” Hetken päästä huomasin kyllä minäkin.


Sama oli tapahtunut ennen ruokailua kollegan luokassa käytävän toisella puolella, saman ryhmän kanssa. ”Kuin auringossa pilaantunutta maitoa”, hän kuvaili. ”Tarkistimme heti, ettei joku ole piilottanut mitään ruokaa pulpettien sisään.” Syytä ei löytynyt.


”Ope, se on poikien vessa”, arveli joku. Minä arvelin, että ei. Avasin luokan oven tuulettaakseni - vaikka luokkien ovet täytyy tätä nykyä pitää ehdottomasti lukittuina aina, kun opettaa. Suihkin myös ilmaan desinfiointisuihketta, ja jatkoin tiukasti opettamista. ”Ope, me ei voida enää hengittää!” Lähetin kollegoille viestin. ”Nyt se haju on täällä. Liikkuu kyllä jostain syystä tämän ryhmän mukana.”


Kävelin luokassa ja totesin, että vasemmassa etunurkassa haju oli voimakkain. Katselin kenkiä ja reppuja ja muistelin sitä viime vuoden tapausta. Silloin yksi pahalta haiseva oppilas oli lähetetty sosiaalityöntekijän hoteisiin. Oli selvinnyt, että hajun lähde olivat oppilaan kengät. Oppilaalle oli löytynyt jostain varakengät jalkaan ja kotiin lähetetty viesti. Toivoin hiljaa mielessäni, että nytkin lähde olisi vaikkapa jonkun likainen reppu - ei sen pahempaa.


Seuraavana aamuna syy selvisi. Sama ryhmä oli kotiluokassaan, kun haju jälleen levisi huoneeseen. Nokkela luokanvalvoja napsi salaa kuvia ja hoksasi, että eräällä vilpertillä oli kuvassa leveä hymy samalla, kun muut irvistelivät. ”Mitä sinulla on kädessäsi?” hän vaati tietää. Pierusuihketta.


Ei kyllä jaksanut naurattaa vähääkään. Oppilas sai soiton kotiin, välitunti- ja lounastuntijälkkää sekä merkinnän pysyvään rekisteriin. Seuraavana päivänä häntä ei näkynyt koulussa. ”Näin käy aina”, huokaisi luokanvalvoja, ”kun tämä lapsi joutuu ongelmiin, hän on seuraavana päivänä aina poissa. ’Myöhästyi koulubussista’, tekstaa äiti.” Mietin, että kotona saattoi siis odottaa yksi seuraamus lisää, ehkäpä sen jälkiä parannellaan viikonlopun yli. 

Mikromanageroinnista ja luovuudesta

Muistan, kuinka Suomessa eräs rehtori puhui usein opettajan työn luovasta puolesta. Hän toisteli, että luovuudelle pitää jäädä aikaa ja tila...