maanantai 26. lokakuuta 2020

Uudessa kodissa

Olemme asuttaneet uutta kotia muutaman viikon. Osa tavaroista ja muutama kalustekin ovat vielä autotallissa ja kaikissa tiloissa riittäisi vielä järjesteltävää, mutta talo itsessään tuntuu minusta jo kumman omalta. Kodilta. 

Kaikilla lapsilla on nyt omat huoneet, ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun USA:han muutimme. Kaksi pienintähän ovat puhuneet tästä vuosia ja kyselleet, koska se päivä koittaa. Nyt kun se koitti, nuhjaavat silti yhdessä samoissa nurkissa, kuin eivät osaisi erillään ollakaan. Tottuminen vie aikaa. 

On kuitenkin ihanaa, että voidaan nyt käydä etäkoulua ja tehdä etätöitä kukin omissa nurkissamme. Enää minun ei tarvitse paeta parvekkeelle, kun kokous alkaa - ja kreivin aikaan, sillä tänne juuri tuli syksy kylmine rintamineen ja vesisateineen. 

Joku lapsistakin sanoi, että meillä on nyt enemmän vapautta. Emme edellisessä kerrostaloasunnossamme oikeastaan edes huomanneet sitä, mutta nyt havaitsemme eron: olimme jatkuvasti toistemme kanssa samoissa huoneissa ja tiloissa, emmekä voineet valita toisin.

Meidän edellinen asunto oli todella pimeä. Ikkunat oli peitetty mustilla ötökkäverkoilla ja niiden edessä seisoi suuria puita. Ehkä ikkunoiden asettelukin oli jokseenkin epäonninen. Totuimme pitämään valoja päällä kaiket päivät. Ja kun amerikkalaisissa kodeissa ei tyypillisesti kaikissa huoneissa ole paikkaa kattolampulle, hyvää valaistusta oli vaikea luoda. Uudessa kodissa ihastelenkin jatkuvasti ikkunoista tulvivaa luonnonvaloa.

Keittiöön tulee luonnonvaloa

Kissa ja koira opettelevat hekin uusille tavoille. Koira oli ensimmäisinä päivinä uudessa talossa äärimmäisen levoton. Arvelen tietäväni miksi: talossa asui ennen meitä ainakin yksi iso koira, näimme käydessämme toisenkin. Kun ensimmäistä kertaa toimme tänne tavaroita ja avasimme ulko-oven, vastapestyiltä lattioilta leyhähti vastaan märän koiran haju. Meidän pikku piskimme varmaan arveli oleskelevansa jonkun toisen mailla. 

Märän koiran hajusta päästiin ainakin osittain, kun pesetimme keittiön laattalattian. Laattojen saumat olivat suoraan sanoen yököttävät. En tiedä, olisinko asiaa heti huomannut - en ainakaan siis taloa katsoessa huomannut. Yläkertaan tilasimme ammattilaisen pesemään kokolattiamatot ja kaveri käydessään demonstroi, että tältä näitten laattojen muuten kuuluisi näyttää. Totesin saman tien, että nämähän pestään. 

Siinä meinasi sitten vielä tulla mutka matkaan, kun ilmeni, että saumat oli maalattu ja maalipinta menisi pesussa pilalle. Lupasin työn tekijälle, että en häntä siitä syytä. Kosmeettinen haitta on kuitenkin paljon miellyttävämpi kuin millimetrien paksuinen likakerros. Talosta on löytynyt puunattavaa muutenkin, vaikka edellinen omistaja kohteliaasti tekikin pintapuolisen lähtösiivouksen.


Keittiön laatat pesun jälkeen (vasemmalla)
ja myyntikuvissa (oikealla). 

Kevin-kissan elämänlaatua uusi talo nosti kummasti. Se on aina ollut eläväinen tapaus, ja lisätila tuli hyvinkin tarpeeseen. Ensimmäisinä päivinä kissalla riitti puuhaa, kun se tutki paikkoja ja tarkasti korkealla sijaitsevia makuusijoja. Portaista se löysi kohdan, jossa naukaisun ääni kaikuu komeasti kello viideltä aamulla. Suurin ilo koitti kärpäsistä, joita kissan suureksi riemuksi pääsi aina välillä sisälle takaovesta. Katti juoksenteli pitkin olohuonetta kärpästen perässä ja komenteli niitä, kun ne menivät korkealle katonrajaan sitä pakoon.

Pikku hiljaa otimme kissaa mukaan takapihalle. Viimein sille laitettiin kaulapanta (projekti sekin) ja kun panta pysyi kaulassa, avattiin takaovessa valmiiksi ollut koiranluukku. Kissa katosi, ja palasi - mies ilmoitti asentavansa koiranluukkuun nopeusmittarin, sellaisella vauhdilla oli katti nimittäin singahtanut takaisin. Välillä Kevin keikkuu aidan päällä ja muutaman kerran se on kiivennyt naapurin varastorakennuksen katolle. Sieltä se katselee puuhun, josta säksättää takaisin kiukkuinen orava.


Kevin keikkuu aidalla.

Vähitellen opetellaan sitä, mitä omakotitaloasuminen ilman vuokraisäntää tai -emäntää tässä maassa tarkoittaa. Puoliso ryhtyi heti ensi töikseen hanakasti toimeen ja uusi terassia reunustavan kanaverkon, joka estää siis kaikenlaisia öttiäisiä asustamasta meidän talon alla. Lapset olivat sieltä kuulleet jo rapinaa, ja naapurustossahan on nähty jo ainakin pesukarhuja ja armadilloja.

Kaikenlaisia toiveita ja haaveita meillä on myös pitkä lista. Yläkerran kokolattiamatot pesetimme ensihätään, mutta jossain vaiheessa halutaan poistaa matot kokonaan. Lapset puhuvat huoneidensa maalaamisesta. Kahden makuuhuoneen välissä on järjettömän kokoinen komero. Ulkoseinässä on komeron kohdalla koristeikkuna, joka sisältä päin on jätetty seinän taakse piiloon. Pohdimme koristeikkunan esiin repimistä, sillä tilaan mahtuisi hyvinkin sekä normaalikokoinen komero että ikkunallinen pieni huone. 

Ennen suurieleisiä remonttihommia edessä on kuitenkin tuikitavallista lähiöpuuhaa. Meidän pitää tuota pikaa hankkia ruohonleikkuri ja siistiä tonttia ainakin edestä, ellei myös takaa, jotta asukasyhdistys pysyy tyytyväisenä uusiin tulokkaisiin.


Onneksi on kiitospäivä

Meidän koulussa, ja myös lasteni kouluissa, kiitospäivän tulo tarkoittaa koko viikon mittaista syyslomaa. Tekee mieli lisätä, että halleluja...