lauantai 18. syyskuuta 2021

Opettajan karderoopista

Keväällä kävin koululla tutustumassa ja huomasin ilokseni, että opettajat kulkivat käytävillä farkuissa. USAssa on tavallista, että opettajat velvoitetaan pukeutumaan koulussa business casual -tyyliin. Näin ei näyttänyt olevan tulevassa työpaikassani. Ostin siis kesällä muutamat uudet farkut ja luulin olevani valmis kouluvuoteen.

Kattia kanssa. Kun koulutukset alkoivat, kävi välittömästi ilmi, että pukukoodi oli kuin olikin business casual. Opettajan asuksi käyvät meidän koulussa mustat/tummansiniset/beiget suorat housut/hame ja siisti paita, tai parempi, siisti mekko. Edellisenä kouluvuotena tästä oli lipsuttu, koska pandemian ja etäopetuksen aiheuttamissa paineissa opettajille koetettiin tarjota edes jotain helpotuksia - siksi siis näin farkkuja keskellä viikkoa!

Tänä vuonna farkkuja saa käyttää vain perjantaisin joko koulun paidan tai muun siistin paidan kanssa. Muina päivinä sekä oppilaiden että opettajien pukeutumista ihan oikeasti valvotaan. Tarkistan joka aamu, että oma valvontaluokkani on pukeutunut koodin mukaisesti ja ellei, tarvittaessa soitan kotiin. Luokka-asteen johtava opettaja puolestaan katselee opettajien vaatteet aamupalaverissa.

Opettajille on annettu useampia koulun paitoja. Rehtori laittaa aina välillä viestiä, että nyt huomenna sitten kaikki laittavat sen harmaan paidan ja mustat suorat housut. Muutamaa rennompaa koulun paitaa on suositeltu käytettäväksi vain perjantaisin. Paitojen helmat kuuluu aina piilottaa housujen sisään.

Lasten kenkien kuuluu olla mustia, ja opettajienkin kengistä käytiin pitkä keskustelu syyslukukauden alkajaisiksi. Tarkkaan selitettiin, minkälaisia avokkaat saavat olla, mitkä ovat sallittuja materiaaleja ja kuinka paljon varpaita voi olla näkyvissä.

Tämän kaiken seurauksena olen viime viikkojen aikana ostellut vaatteita enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin elämäni aikana. Entisissä töissäni työskentelin suurimman osan ajasta kotona ja tarvitsin vain siistejä paitoja! Vaatekaapissani oli asiakastapaamisia varten tasan yhdet, todella epämukavat mustat suorat housut.

Yksi uusista perjantai-paidoistani. 
Kun yksi apulaisrehtoreista sanoi koulutuspäivässä, että hänen tavoitteensa on pukeutua housuihin, jotka näyttävät niin paljon suorilta housuilta, ettei kukaan tajua, etteivät ne ole, totesin, että tästä tulee minunkin missioni! 

Muutaman virhekokeilun jälkeen tykästyin erityisesti Betabrandiin. Heidän koko bisnesideansa on valmistaa mukavia joogahousuja, jotka näyttävät suorilta housuilta. Olen todella tyytyväinen siihen, että Betabrandilla on useita housumalleja ja niissä käytetty kangas ei ole muovista, ohutta urheiluhousukangasta. Housuissa on myös taskuja ja/tai koristetaskuja ja vyölenksut, mikä lisää vaikutelmaa suorista housuista. Ainoa hassuus on se, että Betabrand näyttää välillä teettävän housuja vasta sitten, kun niitä on tilattu. Niinpä beiget housuni ovat vielä jossakin maailmalla, mutta kaapissani on jo mustat ja siniset.

Oppilaiden aikana en luokassa istu koskaan, joten kenkiä hankkiessa mietin ensimmäisenä sitä, että niiden täytyy olla mukavat! Ostinkin kesällä todella rumat ja käsittämättömän mukavat nahkaiset kengät, joiden malli muistuttaa puukenkää. Ne ovat aivan hirveät ja aivan ihanat! 

Välillä pidän valkoisia lenkkareita ja mustia urheilulenkkareita, jotka on naamioitu näyttämään siisteiltä business-kengiltä. Muilla opettajilla olen nähnyt mm. Hoka One Onen extrapehmustettuja juoksulenkkareita, ja amerikkalaisittain näitä voidaan käyttää myös vaikkapa siistin mekon kanssa.

Aamulla työmatkalla saattaa jumittua koulubussien taakse.

Yllätyssuosikiksi vaatekaapissani on noussut syksyn ensimmäisessä koulutuksessa lahjaksi saatu koulun oma, sysiruma vyölaukku. Ensimmäisten koulupäivien aikana joku oppilas pihisti työpöydälläni olleet leikkirahat. Näitä jaellaan oppilaille palkinnoksi milloin mistäkin - esimerkiksi hyvästä käytöksestä, erinomaisesta osaamisesta tai nopeasta ohjeiden noudattamisesta. Pihistetyssä kasassa ei onneksi ollut jäljellä kuin muutama seteli, mutta ymmärsin, että haluan pitää sekä oikeat että leikkirahat hyvässä tallessa. Hirveä vyölaukku on nyt päivittäinen asusteeni.

Kevennystä sekä opettajien että oppilaiden pukeutumiseen tuovat erilaiset teemaviikot, joita amerikkalaiset tykkäävät järjestää tuon tuosta. Esimerkiksi viime viikolla meillä juhlittiin latinalaisten maiden kulttuuria. Pikkuisen hymyilin, kun vaqueria-päivänä lähdin koululle cowboy-teemaisissa vaatteissani. Tässä tämä suomalainen englannin opettaja pukeutuu texasilaisittain osoittaakseen kunnioitusta etelä-amerikkalaiselle kulttuuriperimälle(en)! 

Iltapäivällä katselin, kuinka kaikki pienet cowboyt ryntäilivät välitunnilla pitkin nurmikenttää. Näky lämmitti texasilaistunutta sydäntäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onneksi on kiitospäivä

Meidän koulussa, ja myös lasteni kouluissa, kiitospäivän tulo tarkoittaa koko viikon mittaista syyslomaa. Tekee mieli lisätä, että halleluja...