Kierrepalloja

Joinakin päivinä kuvittelen, että alan vähitellen saada homman haltuun. Sitten tulee joku kierrepallo, jota en ole edes tajunnut ottaa lukuun. 

Eka kierrepallo oli arviointi. En ollut jotenkin oivaltanut, että ensimmäiset progress report cardit menee koteihin siinä kohdassa, kun koulua on käyty neljä viikkoa. Luokkatason johtava opettaja ei ollut hahmottanut asiaa uuden opettajan kannalta, ja oma esimieskin oli sillä viikolla ollut sairaslomalla. Niinpä siis perjantai-aamun palaverissa yhtäkkiä kuulin, että ai niin kaikki arvosanat pitää olla sähköisessä arviointikirjassa päivän loppuun mennessä. Oma kysymykseni oli siinä kohdassa, että jaa mikä on sähköinen arviointikirja?

Jokaisella lapsella piti olla raportissa vähintään kaksi arvosanaa per viikko. Onneksi olin teettänyt oppilailla exit tickettejä ja spelling testejä ihan ekoista viikoista alkaen, ja arvioinutkin paperit. Osasta olin jo saanut arvosanat omaan Excel-taulukkooni, mutta täysin en ollut hommieni kanssa ajan tasalla. Laitoin silloin perjantaina esimiehelle viestin, että nyt tarvitsisin hiukan apua, ja suunnittelutauolla hän sitten näytti, miten se arviointikirja toimii. Naputtelin arvosanoja systeemiin perjantai-illan ja lauantai-aamun. 

Arviointiraportit menivät koteihin maanantaina ja tiistaina. Torstaihin asti vastailin vanhempien viesteihin ja pohdiskelin heidän kanssaan, minkä arvosanan olin kullekin tässä kohdassa antanut ja miksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täälläkin tuntuu äkkiseltään pätevän se nyrkkisääntö, että lapset joiden vanhemmat ovat aktiivisesti yhteydessä, ovat pääsääntöisesti niitä lapsia, joilla kaikki menee koulussa aika mukavasti. 

Arviointitaulukko luokan seinällä. Minun luokassani lapset saavat taululle oman magneettinsa, kun heidän oppimistuloksensa yltävät vähintäänkin approaches-tasolle. 

Arviointi noin kaiken kaikkiaan on tässä kohdassa tiukan työn takana. Esimies kannustaa tekemään sitä luokassa oppilaiden aikana, ja tällä viikolla onnistuinkin kahdesti viisi minuuttia tähän käyttämään. Mutta pääasiassa ryhmäni ovat sellaisia, että heidän kanssaan on oltava läsnä sataprosenttisesti ihan joka sekunti. Laskin, että kun tällä viikolla arvioin ja vein arviointikirjaan sanakokeen, yhden exit ticketin ja yhden pidemmän kokeen sadallekahdellekymmenelle lapselle, käytin tähän yhteensä ehkä neljä tai viisi tuntia. Täytyy miettiä tätä vähän tarkemmin ja pohtia keinoja, joilla saan arvioinnista paljon nopeampaa ja helpompaa, koska nythän kulutin siis kaiken suunnitteluaikani pelkkään arviointiin (ja käytän osan viikonlopusta suunnitteluun).

Tämän viikon tiukin kierrepallo oli sairastunut opettajatoveri. Tämä on se opettaja, joka hoitaa kanssani homeroom-aamut ja valvoo luokassani lounasaikaan. Hän on nyt ollut poissa koko viikon ja on ilmeisesti vielä seuraavankin, joten lounaat ovat joka päivä vähän jännä juttu ja aamulla en vain suoraan sanoen ehdi kaikkea. 

Aamuisin lapsia lappaa ovesta sisään kello kahdeksaan asti ja pitkälle ylikin, sillä on ihmisiä, joille koulun alkamis- ja loppumisajat hahmottuvat vain jonkinlaisena ehdotuksena. Yritän siis katsoa, että luokassa olevat lapset saavat syötyä ja siivottua aamupalansa. Tähän kuuluu sen opettaminen, ettei omenoita heitellä tai sämpylöitä kätketä pulpettiin. Aina pyyhitään jotain kaatuneita maitoja. 

Siinä ohessa yritän opettaa sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja käsittelevän oppisisällön, soittaa ja kommentoida rehtorin aamutiedotteen, desinfioida jokaisen sisään tulevan lapsen kädet, toimittaa läsnäololistat ajoissa olleista, pitää kirjaa perässä tulleista ja joinakin päivinä kuten perjantaina, tarkistaa koko viikon läksyt. Samalla saattaa tietysti olla juoksevia asioita hoidettavana, kuten tikettien avaamista oppilaiden tietokoneiden hajonneista latureista. Perjantaina päätin, että nyt on tärkeintä tarkistaa ne läksyt ja heivasin sen sosiaalisemotionaalisen videon.

Tänään odottelen kuumeisesti rehtorin viikkotiedotetta, jossa kerrotaan uusimmasta kierrepallosta. Eilen aamupalaverissa vihjailtiin, että isoja uutisia on luvassa ja illalla koulun Facebook-sivulla niistä jo tiedotettiinkin. Texasin lainsäätäjät saivat viime viikolla vihdoin kirjoihin ja kansiin lain, joka tietyillä rajoituksilla takaa rahoituksen virtuaaliselle opetukselle. Kaikenlaiset lisäykset ja pikkupräntit koettavat taata sen, että virtuaalisesti voisivat opiskella vain koulussa tällä hetkellä hyvin menestyvät lapset, joilla on kotona sähköä ja netti, ja että opettajat eivät samanaikaisesti joutuisi opettamaan sekä etänä että läsnä olevia lapsia. 

Tässä on valmistumassa opettajan terveellinen ja tasapainoinen lounas. Tämän kummempaa en useinkaan ehdi sen paremmin valmistaa kuin syödäkään. Eikä meillä toisaalta ole kotona tällä hetkellä keittiötäkään - siviilielämän kierrepallo.

Noin niin kuin realistisesti on tosin pohdittava, että mistäs ne opettajat tähän oikein revitään. Viime viikkojen aikana on käynyt hyvin selväksi, että lähestulkoon koko maassa painitaan jonkinmoisen opettaja- ja sijaispulan kanssa. Kun opettaja on poissa (ja nythän he ovat siis joka köhän ja nuhan takia), sijaisia ei yksinkertaisesti ole. Käytännössä kouluissa sijaistavat kaikki, jotka siihen voidaan jollain verukeella velvoittaa. Twitterissä yksi kaveri kertoi nähneensä luokkahuoneessa keskustoimistonsa hallinnollisia työntekijöitä, ja monet opettajat todistivat perään, että niitä heidänkin koulujensa käytävillä heiluu.

Minulla on jo oma kauhuvisioni siitä, kuinka virtuaaliset hommat hoidetaan analogisten ohessa, mutta odotellaanpa nyt rauhassa sitä rehtorin viestiä. Ehkä hänellä on parempi idea kuin minulla. Kierrepallohan tämäkin nyt joka tapauksessa on.