lauantai 15. tammikuuta 2022

Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että missään ei muuten sanottu, kenelle kyselyn tuloksia jaetaan. Siinä myös kysyttiin ikää kolmella eri tavalla, niin että vaikka nimeä ei tarvinnut sanoa, jokainen vastaaja on varmasti yksilöitävissä.

Yksi kysymyksistä oli tämä: jos päättäisit hakeutua töihin muualle, miksi tekisit niin? Vastasin yhdellä sanalla: työmäärä. Sen jälkeen alkoi tapahtua hassuja asioita.

Koulun opinto-ohjaaja tuli kotiin lähtiessään käymään luokassani ja varmistamaan, että minäkin olisin pian lähdössä kotiin. 

Esimies antoi mulle yhden joka viikko jaettavista kunniakirjoista ja kiitteli siitä, kuinka teen töitä ahkerasti, positiivisella asenteella ja jaksan uskoa lasten taitojen kehittymiseen.

Luokkatiimin johtaja laittoi viestin. ”Aion jatkossa hoitaa yhden dismissal duty -päivistäsi. Minkä niistä haluat antaa minulle?” Tuota. Siis pyytämättä, ja vain minulta otat yhden valvonnan? Mites kun sulla on niitä valvontoja jo kaksi ja kotona pieniä lapsia?

Sattumaa? Ehkä. Tuskin. Mutta olkoon kuinka vain, kertoo aika paljon siitä, miten meidän johtotiimi välittää ja pyrkii kaikin keinoin huolehtimaan opettajistosta.


Pistelaskua taululla. Oppilaat saavat pisteitä siitä, että koko alue (tässä tapauksessa kolme pulpettiriviä) toimii ohjeiden mukaisesti. Voittanut alue saa tunnin päätteeksi palkinnoksi koulun leikkirahaa, tarroja tai karkkia. Yllättävän motivoivaa!


Viime viikon postauksen jälkeen muutamakin ihminen kyseli, kuinka nämä opettajien arvioinnit ja arvosanat oikein toimivat. Luulen, että opin asiasta vielä lisää, kunhan kevään standardoidut testit on tehty, mutta tässä lyhyt selostus siitä, mitä  tähän mennessä olen ehtinyt oivaltaa.


1. Observoinnit

Rehtoritiimi observoi jokaista opettajaa tietyn tuntimäärän lukukauden aikana. Observointien aikana keskitytään aina yhteen tavoitteeseen kerrallaan ja opettaja saa siitä arvosanan. Arvosanojen pohjalta opettajalle annetaan vuoden päätteeksi kokonaisarviointi. Mitä korkeammalla tasolla opettaja on, sitä enemmän hän saa paitsi palkkaa myös pieniä erivapauksia - kuten luvan käyttää koulussa farkkuja tai olla osallistumatta jatkokoulutuspäivään. Niin tai potkut.

Tämä systeemi on vähän erilainen eri koulupiireissä, mutta opettajia käsittääkseni observoidaan kaikkialla. Tällä hetkellä observoinnit näyttävät tosin olevan meidän koulussa tauolla ihan vain siksi, että rehtorit sijaistavat poissaolevia opettajia.


2. Arvosanat

Oppilaiden arvosanoissa pyritään meidän koulupiirissä 90/60/30-tulokseen. Eli 90 % lapsista osoittaa ymmärtävänsä opetetusta asiasta edes jotain, 60 % ymmärtää asian hyvin ja 30 % hallitsee sisällön täydellisesti. Osaaminen näytetään saamalla vähintään 53 %, 74 % tai 85 % oikein kokeessa tai testissä.

Nämä lukemat ovat tavoitteena sekä päivittäisissä exit ticketeissä, koulupiirin testeissä että sitten lopulta osavaltion standardoidussa testissä. Exit ticketien tulokset raportoidaan koulun sisäiseen Excel-tiedostoon, koulupiirin tulokset tulevat suoraan testijärjestelmästä. 

Standardoitujen testien tulokset ovat jollain monimutkaisella tavalla kytköksissä niin yksittäisten opettajien, koulun kuin koulupiirinkin arviointeihin ja tuloksiin. Tämä on se osio, jota en vielä täysin ymmärrä, eikä emotionaalinen kapasiteetti juuri nyt riitä asian selvittämiseen. Tulosten perusteella päätetään viran/työsuhteen jatkosta sekä jaetaan palkanlisiä ja koulujen/koulupiirien rahoitusta.


** 

 

Koulujen rahoitus on kaiken kaikkiaan monimutkainen palapeli. Koska valtaosa julkisten koulujen rahoituksesta tulee koulualueen kiinteistöveroista, köyhempien alueiden kouluilla on vähemmän rahaa kuin parempiosaisten alueiden kouluilla. Nämä ns. Title 1 -koulut saavat lisärahoitusta, jonka on tarkoitus tasata eroja, mutta joka ei itsessään mihinkään riitä. Esimerkiksi meidän koulu on Title 1, ja siksi meillä on rahoitus mm. siihen, että lapset saavat koululta kolme ilmaista ateriaa joka päivä. Mutta noin lähtökohtaisesti meidän rahoitus menee jotenkin eri tavalla, koska charter-koulu saa ottaa ja ottaakin oppilaita myös oman fyysisen alueensa ulkopuolelta.

Tämä rahoitus- ja työsuhdekytkentä on johtanut käytännössä siihen, että koulut ja opettajat valmentavat lapsia standardoituihin testeihin koko vuoden ajan. Juuri kukaan ei pidä tätä tilannetta hyvänä, mutta on vain pakko. 

Jossain vaiheessa minulle valkeni, että koko minun oppiaineeni on olemassa ainoastaan siksi, että lapset pitää opettaa vastaamaan avoimiin koekysymyksiin, kielioppitaitoja mittaviin monivalintakysymyksiin ja kirjoittamaan se neljän kappaleen essee, joka kevään standardoidussa kokeessa vaaditaan. Nyt kun osavaltio sitten meni kesken vuoden muuttamaan sen standardoidun kokeen muotoa juurikin englannin osalta, niin koko oppiaine todennäköisesti kokee suuria muutoksia ennen ensi lukuvuotta. 

Opetus ei siis täällä lähde siitä, mitä opettaja näkee lasten tarvitsevan, vaan siitä, mitä osavaltio on päättänyt lasten tarvitsevan. Ehkä osavaltion education agency on hurskaasti ajatellut, että kun opettaja noudattaa OPSia, lapset oppivat pilkun paikan lukiessaan paljon monipuolista kirjallisuutta. Käytännössä lapset opiskelevat täsmällisesti juurikin sitä pilkun paikkaa, vaikka etenkin monien pandemia-ajan lasten pitäisi opiskella jotain ihan muuta. 

Tällä viikolla luokassa oli noin kolmasosa lapsista poissa (Covid) ja kun ehdin auttaa muutamia heikompia enemmän kuin yleensä, tein havaintoja juuri tästä. Yhtäkkiä esimerkiksi oivalsin, että se yksi lapsi, jolla on ihan kamala käsiala, ei kirjoita huolimattomasti. Hän ei tiedä, miten kirjaimia kirjoitetaan! Jos vaikkapa S-kirjaimen tekee poikittain eikä pystysuoraan, niin näyttäähän se teksti aika hassulta. 

Kiva huomata näin kolmannen luokan tammikuussa - ja ymmärtää samalla, ettei mulla oikein ole resursseja tehdä asialle mitään. Voin työntää lapselle käsialaharjoitusmonisteen (sitten kun monistuskone joskus palaa toimintaan), mutta siinäpä se. Yhdelle kolmestakymmenestäkahdesta ei ehdi opettaa kirjaimia samalla, kun muuta opiskelevat sivulausekonjunktioita ja pilkutusta. Eipä auta kuin pysyä positiivisena ja luottaa, että kyllä se siitä, lapset oppii ja kasvaa.


lauantai 8. tammikuuta 2022

Ensimmäinen viikko Omicron-koulua

Uusi kouluvuosi alkoi maanantaina. Meillä oli ensin opettajien koulutuspäivä, jonka aikana ehdin mm. suunnitella tunteja ja syväsiivota pulpetit. Niihinhän koulun siivoojat eivät olleet loman aikana koskeneetkaan, ihan ne viimeisen perjantain karkkitahrat rauhassa odottelivat opettajaa. Samalla kuuntelin kaksi tuntia virtuaalikoulutusta, jossa puhuttiin siitä, kuinka opetuksestaan voi pedagogisesti järkevin keinoin tehdä akateemisesti haastavampaa.

Pari ensimmäistä päivää oppilaat olivat erilaisia kuin ennen lomaa. Oli jännä huomata, että jotkut pirpanat olivat lomalla selvästi latautuneet: he olivat nyt rauhallisempia ja tekivät enemmän töitä. Toiset lapset olivat puolestaan aivan hajalla: nukkuivat luokassa eivätkä pystyneet hallitsemaan itseään yhtään. 

Integroidut oppilaat kuuluivat jälkimmäiseen ryhmään. Autististen lasten rutiinit olivat olleet aivan levällään, ja yksi ryhmä kärsi koko viikon siitä, että eräs oppilas kirjaimellisesti hyppeli pitkin luokkaa, nauroi tekonaurua kovaan ääneen ja huuteli: "Minä en työskentele! Minä en istu alas!" Kyselin, että mitäs tälle tehdään. Kuulemma toivotaan, että aika ja rutiinit korjaavat.

Itse huomasin keränneeni loman aikana voimia, kun keskellä viikkoa jaksoin töiden jälkeen kotona laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Puolisokin ihan ihmetteli ääneen moista: "Yleensä makaat töiden jälkeen sohvalla sikiöasennossa..." Eiköhän tässä muutamassa viikossa päästä siihen tilanteeseen takaisin.

Loman aikana vietettiin aikaa perheen kesken. Minäkin intouduin mukaan pelaamaan lautapelejä.

Läsnäoloprosentit pysyivät koko viikon aika alhaisina, poissa oli sekä lapsia että opettajia. Osa odotteli Covid-testituloksia, osa oli sairaana. Yhden lapsen sisarus oli sairaalassa. Osa lapsista oli loppuviikolla poissa siksi, ettei heillä ole talvivaatteita. Pohjoistuuli, pari pakkasastetta ja paikallinen hatara rakentaminen tarkoittivat sitä, että kaikilla oli kaikkialla todella kylmä. 

Meilläpäin käsitys siitä, kuka on poissa Covidin takia, on jatkuvasti vähän hämärä. Vanhemmilla ei ole mitään velvoitetta testauttaa lapsiaan tai itseään, minkäänlaista jäljitystä ei tehdä, kotitestejä on vaikea löytää, testipisteet ovat ruuhkautuneet ja niitten tuloksissakin kestää ainakin kaksi päivää. Koulupiirin puolesta järjestettiin tälle viikolle kaksi ilmaista testipistettä, mutta ne olivat toisaalla kaupungissa. On ihan selvää, että osa meidän perheistä ei pysty kuljettamaan lapsiaan viidentoista mailin päähän testattavaksi, vaikka kotona joku terve aikuinen olisikin.

Somessa pidän silmällä sitä, mitä itärannikon opettajat todellisuudestaan kertovat, sillä heidän tautitilanteensa on ehkä viikon tai kaksi Texasia edellä. Päivittelin jo omaa sijaiskansiotani sillä ajatuksella, että muutaman viikon sisällä sitä saatetaan tarvita. Suomen mediasta luin, että USAssa siirryttiin etäopetukseen, ja vähän naurahdin, sillä tämä on kuulkaa iso maa. Meidän koulupiirissä etäopetuksen mahdollisuudesta ei tällä hetkellä edes keskustella - ja hyvä niin. Minulla on monta oppilasta, joilla ei ole kotona nettiä.


Loman aikana käytiin farmilla ihmettelemässä lehmiä.

Oman esimiehen kanssa kävimme normaalin viikkokeskustelun puitteissa läpi vähän myös ajatuksia tulevasta. Tulosprosenttini ovat siis edelleen aivan pohjamudissa, ja jonain toisenlaisena maailmanaikana tämä tarkoittaisi, etten ole kyllin tehokas opettajaksi. Mutta nytpä esimies jo vähän jutteli "ensi vuoden" suunnitelmista ja kyseli, tykkäänkö nimenomaan nykyisestä pestistäni vai kiinnostaisiko joku muu sisältö enemmän. Minun onneni on nyt se, että uusia opettajia on tosi vaikea löytää.

Se pohdinta tuli oikein mainioon saumaan, sillä sitten sain sähköpostiini täysin puskista haastattelukutsun toiseen kouluun. Huvittavaa sinänsä, kun vielä viime vuonna hakemalla hain paikkoja enkä kelvannut edes haastatteluun. Tämä koulu, joka nyt etsi opettajia, olisi aika lailla nykyisen koulun vieressä eikä siten lyhentäisi pitkää työmatkaani mitenkään. Jos kuitenkin haluaisi elämäänsä vähän haasteita, niin netin mukaan siinä koulussa lähes 80% oppilaista kuuluu erilaisiin riskiryhmiin ja saattaa hyvinkin lopettaa koulun käymisen jo ennen high schoolia

On tämä kyllä jännää aikaa olla opettaja. Saa ihan kaksin käsin pidellä hatustaan kiinni!


Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että ...