Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että missään ei muuten sanottu, kenelle kyselyn tuloksia jaetaan. Siinä myös kysyttiin ikää kolmella eri tavalla, niin että vaikka nimeä ei tarvinnut sanoa, jokainen vastaaja on varmasti yksilöitävissä.

Yksi kysymyksistä oli tämä: jos päättäisit hakeutua töihin muualle, miksi tekisit niin? Vastasin yhdellä sanalla: työmäärä. Sen jälkeen alkoi tapahtua hassuja asioita.

Koulun opinto-ohjaaja tuli kotiin lähtiessään käymään luokassani ja varmistamaan, että minäkin olisin pian lähdössä kotiin. 

Esimies antoi mulle yhden joka viikko jaettavista kunniakirjoista ja kiitteli siitä, kuinka teen töitä ahkerasti, positiivisella asenteella ja jaksan uskoa lasten taitojen kehittymiseen.

Luokkatiimin johtaja laittoi viestin. ”Aion jatkossa hoitaa yhden dismissal duty -päivistäsi. Minkä niistä haluat antaa minulle?” Tuota. Siis pyytämättä, ja vain minulta otat yhden valvonnan? Mites kun sulla on niitä valvontoja jo kaksi ja kotona pieniä lapsia?

Sattumaa? Ehkä. Tuskin. Mutta olkoon kuinka vain, kertoo aika paljon siitä, miten meidän johtotiimi välittää ja pyrkii kaikin keinoin huolehtimaan opettajistosta.

Pistelaskua taululla. Oppilaat saavat pisteitä siitä, että koko alue (tässä tapauksessa kolme pulpettiriviä) toimii ohjeiden mukaisesti. Voittanut alue saa tunnin päätteeksi palkinnoksi koulun leikkirahaa, tarroja tai karkkia. Yllättävän motivoivaa!

Viime viikon postauksen jälkeen muutamakin ihminen kyseli, kuinka nämä opettajien arvioinnit ja arvosanat oikein toimivat. Luulen, että opin asiasta vielä lisää, kunhan kevään standardoidut testit on tehty, mutta tässä lyhyt selostus siitä, mitä  tähän mennessä olen ehtinyt oivaltaa.

1. Observoinnit

Rehtoritiimi observoi jokaista opettajaa tietyn tuntimäärän lukukauden aikana. Observointien aikana keskitytään aina yhteen tavoitteeseen kerrallaan ja opettaja saa siitä arvosanan. Arvosanojen pohjalta opettajalle annetaan vuoden päätteeksi kokonaisarviointi. Mitä korkeammalla tasolla opettaja on, sitä enemmän hän saa paitsi palkkaa myös pieniä erivapauksia - kuten luvan käyttää koulussa farkkuja tai olla osallistumatta jatkokoulutuspäivään. Niin tai potkut.

Tämä systeemi on vähän erilainen eri koulupiireissä, mutta opettajia käsittääkseni observoidaan kaikkialla. Tällä hetkellä observoinnit näyttävät tosin olevan meidän koulussa tauolla ihan vain siksi, että rehtorit sijaistavat poissaolevia opettajia.

2. Arvosanat

Oppilaiden arvosanoissa pyritään meidän koulupiirissä 90/60/30-tulokseen. Eli 90 % lapsista osoittaa ymmärtävänsä opetetusta asiasta edes jotain, 60 % ymmärtää asian hyvin ja 30 % hallitsee sisällön täydellisesti. Osaaminen näytetään saamalla vähintään 53 %, 74 % tai 85 % oikein kokeessa tai testissä.

Nämä lukemat ovat tavoitteena sekä päivittäisissä exit ticketeissä, koulupiirin testeissä että sitten lopulta osavaltion standardoidussa testissä. Exit ticketien tulokset raportoidaan koulun sisäiseen Excel-tiedostoon, koulupiirin tulokset tulevat suoraan testijärjestelmästä. 

Standardoitujen testien tulokset ovat jollain monimutkaisella tavalla kytköksissä niin yksittäisten opettajien, koulun kuin koulupiirinkin arviointeihin ja tuloksiin. Tämä on se osio, jota en vielä täysin ymmärrä, eikä emotionaalinen kapasiteetti juuri nyt riitä asian selvittämiseen. Tulosten perusteella päätetään viran/työsuhteen jatkosta sekä jaetaan palkanlisiä ja koulujen/koulupiirien rahoitusta.

** 

 

Koulujen rahoitus on kaiken kaikkiaan monimutkainen palapeli. Koska valtaosa julkisten koulujen rahoituksesta tulee koulualueen kiinteistöveroista, köyhempien alueiden kouluilla on vähemmän rahaa kuin parempiosaisten alueiden kouluilla. Nämä ns. Title 1 -koulut saavat lisärahoitusta, jonka on tarkoitus tasata eroja, mutta joka ei itsessään mihinkään riitä. Esimerkiksi meidän koulu on Title 1, ja siksi meillä on rahoitus mm. siihen, että lapset saavat koululta kolme ilmaista ateriaa joka päivä. Mutta noin lähtökohtaisesti meidän rahoitus menee jotenkin eri tavalla, koska charter-koulu saa ottaa ja ottaakin oppilaita myös oman fyysisen alueensa ulkopuolelta.

Tämä rahoitus- ja työsuhdekytkentä on johtanut käytännössä siihen, että koulut ja opettajat valmentavat lapsia standardoituihin testeihin koko vuoden ajan. Juuri kukaan ei pidä tätä tilannetta hyvänä, mutta on vain pakko. 

Jossain vaiheessa minulle valkeni, että koko minun oppiaineeni on olemassa ainoastaan siksi, että lapset pitää opettaa vastaamaan avoimiin koekysymyksiin, kielioppitaitoja mittaviin monivalintakysymyksiin ja kirjoittamaan se neljän kappaleen essee, joka kevään standardoidussa kokeessa vaaditaan. Nyt kun osavaltio sitten meni kesken vuoden muuttamaan sen standardoidun kokeen muotoa juurikin englannin osalta, niin koko oppiaine todennäköisesti kokee suuria muutoksia ennen ensi lukuvuotta. 

Opetus ei siis täällä lähde siitä, mitä opettaja näkee lasten tarvitsevan, vaan siitä, mitä osavaltio on päättänyt lasten tarvitsevan. Ehkä osavaltion education agency on hurskaasti ajatellut, että kun opettaja noudattaa OPSia, lapset oppivat pilkun paikan lukiessaan paljon monipuolista kirjallisuutta. Käytännössä lapset opiskelevat täsmällisesti juurikin sitä pilkun paikkaa, vaikka etenkin monien pandemia-ajan lasten pitäisi opiskella jotain ihan muuta. 

Tällä viikolla luokassa oli noin kolmasosa lapsista poissa (Covid) ja kun ehdin auttaa muutamia heikompia enemmän kuin yleensä, tein havaintoja juuri tästä. Yhtäkkiä esimerkiksi oivalsin, että se yksi lapsi, jolla on ihan kamala käsiala, ei kirjoita huolimattomasti. Hän ei tiedä, miten kirjaimia kirjoitetaan! Jos vaikkapa S-kirjaimen tekee poikittain eikä pystysuoraan, niin näyttäähän se teksti aika hassulta. 

Kiva huomata näin kolmannen luokan tammikuussa - ja ymmärtää samalla, ettei mulla oikein ole resursseja tehdä asialle mitään. Voin työntää lapselle käsialaharjoitusmonisteen (sitten kun monistuskone joskus palaa toimintaan), mutta siinäpä se. Yhdelle kolmestakymmenestäkahdesta ei ehdi opettaa kirjaimia samalla, kun muuta opiskelevat sivulausekonjunktioita ja pilkutusta. Eipä auta kuin pysyä positiivisena ja luottaa, että kyllä se siitä, lapset oppii ja kasvaa.