Muutamat paikalla norkoilleet yläkoulun oppilaat - osa omien oppilaideni siskoja, veljiä tai serkkuja - liittyivät mukaan rinkiin, ja tulivat hekin leikkimään duck, duck, goose -peliä alakoululaisten kanssa. Istuimme paviljongin katoksen alla varjossa, lämpöä oli ainakin +32 C. Katselin opettajakollegan kanssa lasten ilakointia hymyillen. Saatiinpahan viisiminuuttinen, jonka aikana ei tarvinnut ketään käskeä istumaan tai rauhoittumaan.
Edellinen oppilasryhmä oli joutunut lähtemään omalta ulkoilultaan sisään aiottua aikaisemmin, kun puhelimeen kilahti viesti, että muutaman mailin päässä koululta jollakin aidatulla asuinalueella riehuu aseistettu henkilö. Yksi apulaisrehtoreista kiirehti korkokengissään ja juhlamekossaan patistelemaan luokkaani sisätiloihin, tietysti lapsille syytä paljastamatta. Laitoin saman tien myös puolisolle tekstarin, sillä tapahtumista Uvaldessa oli vain kaksi päivää. Kaikilla opettajilla oli pelko hyvin lähellä pintaa, ja ymmärsimme kirkkaasti, mitä voisi olla tapahtumassa.
Onneksi ei tapahtunut mitään. Hetken päästä tuli vahvistus siitä, että ampuja oli jo otettu poliisin huostaan ja ulkoleikit saivat jatkua. Niiden lomassa opetin ja kirjoitutin pieniä tekstejä, sillä kesäloman odotuksesta ylen levottomiksi yltyneet oppilaat olivat katsoneet jo niin monta elokuvaa, ettei sellainen rento peli enää toiminut.
Testaamisen olimme lopettaneet viimein keskiviikkona, vain pari tuntia ennen kuin lopullisten tulosten piti olla koulupiirin järjestelmässä. Muutama lapsonen oli yrittänyt ihan aktiivisesti vältellä loppukokeen tekemistä. Erästä tyttöä haettiin päiväkaupalla sitkeästi kotiin juuri ennen minun oppituntiani. Lopulta hänet otettiin toiselta oppitunnilta kesken Disney-elokuvan. Pienen venkuloinnin, lyhyiden päiväunien ja kahden vessareissun jälkeen lapselle valkeni, ettei hän oikeasti pääsisi siitä esseestä eroon kuin kirjoittamalla. Sittenhän se sujui.
Käytäviltäkin riisuttiin teemat ja koristeet. Tyhjät käytävät jäivät odottelemaan kesäkoululaisia ja uutta lukuvuotta. |
Oppilaiden viimeinen koulupäivä päättyi luokissa järjestettyihin nyyttikesteihin. Luokat oli tässä vaiheessa jo järjestelty ja pakattu. Kirjahyllyt olivat tyhjiä, tuolit ja pöydät kasattu päällekkäin seinustoille. Lapset istuivat lakaistulla lattialla napostelemassa toistensa tuomia eväitä. Kevään juhlallisempi osuus oli vietetty tiistaina, jolloin oppilaille jaettiin juhlasalin, ruokasalin ja liikuntasalin virkaa toimittavassa tilassa awardsit. Vanhemmat saivat olla tilaisuudessa mukana ja ottaa kuvia.
Perjantaina opettajat kokoontuivat vielä päiväksi samaan tilaan pohtimaan mennyttä ja tulevaa. Oli oikeastaan aika virkistävää kuulla kollegoiden mietteitä siitä, mikä kuluneen vuoden aikana oli toiminut ja mikä ei. Aika moni meistä ilmaisi olevansa varsin väsynyt, ja sitä olin kyllä ehdottomasti itsekin. Melkein helpottuneena luovutin kesäksi pois työkoneen ja avaimet.
Apulaisrehtori-esimiehelle vein suklaarasian ja toivotin hyvää kesää. Hänen tuellaan oli minulle tänä vuonna aivan valtava merkitys: enhän aina itsekään ihan uskonut, että kestäisin kesään saakka. Päivä kerrallaan vuosi tuli taputeltua, ja nyt on edessä kaksi kuukautta kesälomaa. Ainakin näin alkuun se kuluu hengitystä ja pulssia tasaillessa.
Kesämaisemia. Heti ensimmäisenä lomaviikonloppuna lähdimme perheen kesken luonnonpuistoon uintiretkelle. |