perjantai 8. tammikuuta 2021

Opintielle

Ryhdyin töiden ohella opiskelemaan.

Oikeastihan olen opettaja. Suomessa opettaisin ja opetin äidinkieltä ja kirjallisuutta, suomi kakkosta ja ev. lut. uskontoa yläkoulussa tai toisen asteen opetuksessa. Yhden kevään olin myös alakoulussa sijaistamassa neljännen luokan opettajaa.

Olen monesti nauraen todennut, että ainevalintani olivat äärimmäisen epäonnisia sellaiselle ihmiselle, joka sittemmin muutti Yhdysvaltoihin. Täällä on valitettavan vähän kysyntää suomen kielen opettajille. 

Minulla on hyvä työ hyvässä yrityksessä ja ihanat työkaverit, eikä sinänsä siis mitään pakkoa vaihtaa alaa tai työpaikkaa. Mutta en pääse siitä mihinkään, että kaipaan opettamista. Kouluelämän rytmiä, oppilaita, opettajayhteisöä, kokeiden korjaamista ja niitä hetkiä joina tuntuu, että jollain pienellä tavalla sai olla edistämässä lapsen tai nuoren kasvua, kehitystä tai ajattelua.

Yhä uudestaan mietin, että entä jos se olisi mahdollista? Niinpä ryhdyin selvittämään, voisinko saada opettajan pätevyyden Texasissa.

Jos olisin luokanopettaja, homma olisi saattanut olla suhteellisen selkeä. Olisin lähettänyt asiakirjoja osavaltion opetuslautakunnalle (TEA) ja ehkä saanut opettajan pätevyyden suht. suoriltaan. Mutta se, että saisin luvan opettaa sitä suomea ei auttaisi juurikaan.

Olisin voinut mennä kouluun uudestaan alusta alkaen, mutta tämä vaihtoehto ei tässä vaiheessa elämää tunnu houkuttelevalta monestakaan syystä. Koulutuksen hinta on niistä vain yksi.

USAssa kuitenkin on opettajista aina vähän pulaa (eikä Covid ole asiaa varsinaisesti auttanut). Niinpä täällä on jo vuosikymmeniä sitten pistetty pystyyn vaihtoehtoisia opettajankoulutusohjelmia. 

Kriteerit ilmeisesti hiukan vaihtelevat osavaltioittain ja hämmentävästi myös ohjelmittain. Texasissa TEA näyttää vaativan, että vaihtoehtoiseen ohjelmaan pyrkivällä on Bachelor-tason tutkinto (suomalaisittain kandi) ja GPA vähintään 2.5. Alhaisemmalla keskiarvolla voi hakea, mutta sitten on ensin läpäistävä PACT-testi. Jotkut ohjelmat vaativat PACTin joka tapauksessa.

Koska tutkintoni on ulkomailta, tarvitsin ensimmäiseksi transkriptin tutkintotodistuksesta. Tämän olin itse asiassa teetättänyt muuta tarkoitusta varten jo pari vuotta sitten ja sattumalta onneksi sellaisella taholla, joka löytyi myös opekoulutusohjelman listasta. Ensin siis tarvittiin opintosuoritusote englanniksi Helsingin yliopistosta ja sitten se lähetettiin transkriptifirmalle tulkittavaksi kurssi kurssilta.

Seuraava tehtävä oli TOEFL-koe, jonka suoritin joulukuussa. TOEFL on virallinen ja valvottu kielikoe, jossa testataan kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, puhuminen ja kirjoittaminen. Opekoulutusohjelmaa varten kaikista osioista on saatava tietty pistemäärä. Jännitin eniten puhumista, mutta yllättäen se meni paremmin kuin kirjoittaminen. Kaikki osiot kuitenkin selvittelin kirkkaasti. TOEFLia tekeville vinkiksi: kannattaa katsoa harjoituskokeita ja laatia puhe- ja kirjoitusosioihin valmis rakenne, jota voi hyödyntää minkä tahansa aiheen käsittelyssä.

Vasta näiden vaiheiden ja siis noin neljän- tai viidensadan dollarin kulujen jälkeen saatoin hakea itse ohjelmaan ja pyytää koulutusohjelmaa arvioimaan, olisinko kelvollinen kandidaatti.

Ilmoitin hakutoiveissa ajattelevani luokanopettajuutta alakoulussa. Eilen juttelin ohjelmakoordinaattorin kanssa. Hän totesi, ettei transkriptejä tulkitseva avustaja ollut saanut papereistani mitään selvää eikä siksi ollut antanut suositustaan siitä, mikä linja kävisi. 

Katselimme siis transkriptia yhdessä. Suomalaiseen tutkintooni ei tietenkään kuulunut lainkaan matematiikkaa tai mitään, joka olisi kuulunut kategoriaan ”science” (eli fysiikka / kemia / etäisesti luonnontieteellinen aihe). Paikallisessa collegessahan näitä olisi joissakin yleisaineissa ehkä ollut pakollinen kurssi. Luokanopettajuus kaatui siihen. Tai siis, olisin voinut opiskella alakoulun matikan paikallisen oppimäärän itsekseni ja sitten päästä sisään PACT-testin kautta. Ei kuulosta mahdottomalta, mutta toisaalta matikka ja minä emme koskaan ole toisiamme äärettömästi rakastaneet.

”Mutta...” sanoi ohjaaja ilme kirkastuen: ”sinullahan on täällä vaikka kuinka paljon kirjallisuutta, kielitieteitä, uskontoa, jotain historiaa...” (Olin yliopistossa erityisen kiinnostunut kielihistoriasta ja kielisosiologiasta.) ”Jos otatkin tämän toisen linjan, voin aivan suoraan kirjata sinut ohjelmaan.”

Selvä sitten. Linjani on English Language Arts & Reading / Social Studies 4-8. 

Paljon töitä ja pitkä tie on edessä, mutta tästä se siis alkaa. Monen monta koetta on läpäistävä ja kuulostaa siltä, että ainakin USAn ja Texasin historiaa sekä englannin kielen pilkkusääntöjä täytyy perusteellisesti tutkiskella. Enkä tietenkään tiedä, että jos joskus saan pätevyyden ja päädyn hakemaan opettajan paikkaa, palkkaako kukaan edes maahanmuuttajaa englannin opettajaksi.

Mutta itsensä kehittäminen on aina hyvä asia, tie tuntuu oikealta ja maltan tuskin odottaa, että pääsen alkuun!

1 kommentti:

Mikromanageroinnista ja luovuudesta

Muistan, kuinka Suomessa eräs rehtori puhui usein opettajan työn luovasta puolesta. Hän toisteli, että luovuudelle pitää jäädä aikaa ja tila...