tiistai 20. elokuuta 2019

Kouluarkea Austinissa

Koulut alkoivat viime viikolla. Ensin tietysti koettiin se järjetön ilmoittautumisrumba, johon meni kahdelta aikuiselta yhteensä ainakin 1,5 työpäivää. Syntymätodistus, rokotustodistus, kaasulasku... ja tuhat muuta paperia sekä vakuuttelut kautta omantunnon, kiven ja kannon (sairastettu vesirokko vaatii tämän). Mutta onnistuttiin lopulta. Teinikin ilmoitettiin kouluun keskiviikkona, opetus alkoi torstaina.

Tyttärien koulut ovat suuria. High schoolissa on noin 2700 oppilasta, middle school on puolet pienempi ja elementary taas puolet siitä. Kun oltiin käyty kaikissa kolmessa saman päivän aikana, noin 750 oppilaan alakoulu tuntui turvalliselta pieneltä pesältä. Ja luokkakoot ovatkin pieniä, nuorimman luokalla on 18 oppilasta.

Kaikki koulut ovat hyviä - ts. niiden arvioinnit ovat hyviä. Austinissakin vaihtelu on suurta: etelästä ja idästä löytyy kouluja, joiden arvosana on 2/10. Se siis tarkoittaa, että osavaltion loppukokeissa arvosanojen keskiarvo on viime keväänä ollut noin 20 / 100. Tyttöjen koulut ovat Round Rockin koulupiirissä, jossa koulujen arvosanat ovat selkeästi korkeampia.

Eurooppalainen äitikaveri kertoikin jo tyytyväisenä etukäteen, että täällä panostetaan taiteisiin enemmän kuin Kaliforniassa. Siellähän meidän muksujen musiikin ja kuvaamataiteen opetus oli riippuvainen vanhempien vapaaehtoisesta panostuksesta. Kuvaamataidetta esimerkiksi opiskeltiin "kuvataidetuokioissa", joita jonkun äiti järjesti muutaman viikon ajan vuosittain. Syksyllä niistä lähetettiin kotiin lappunen, jossa vakuuteltiin, että mitään ei vapaaehtoisen tarvitse osata, innostus riittää. Täällä art ja music kuuluvat sekä ala- että keskikoulussa opetusohjelmaan. High schoolissa molemmat olivat valinnaisia aineita.

Vieraan kielen opetus alkoi sekin jo middle schoolissa. Niinpä sekä keskimmäinen että esikoinen aloittivat nyt ranskan opinnot samalta viivalta. Lisäksi high schoolilainen opiskelee mm. tanssia ja finance - olisiko nyt sitten vastaava kuin kaupalliset aineet.

High schoolissa on tarjolla IB-linja, ja luonnollisesti esikoinen lykättiin sille. Onpahan helpompaa lähteä opiskelemaan Eurooppaan, jos sinne sitten vielä aikoo. Keskimmäinen pääsi Kaliforniassa tehtyjen testien tuloksena siihen nopeampaan nopeutettuun matikkaan - sellaiseen, jossa skipataan tämä kutosluokka kokonaan ja lasketaan seiskan ja kasin matikka tänä vuonna. Aina välillä heitetään sekaan kevennykseksi matemaattisia pähkinöitä, joita tämän kurssin ipanat pitävät hauskoina pikku jekkuina. Ensi vuonna sitten tehdään high school algebraa. Katsotaan, pysyykö tyttö tahdissa. Ainakin toistaiseksi on oppinut uudet asiat kahdessa minuutissa ja ollut läksyineen valmis viidessä. Minä en kyllä enää pysty näin toisen kouluviikon alussa siinä matikassa auttamaan. Mentiin jo neliöjuuriin ja sen sellaiseen, josta en lukion lyhyen matikan perusteella mitään osaa tai muista.

Akateemiselta kannalta ollaan siis enemmän kuin tyytyväisiä. Aikataulullisesti se, että perheessä on lapsia kaikilta kolmelta kouluasteelta onkin sen sijaan aikamoinen juttu. Enpä olisi uskonut, että joutuisin aidon kiireen vuoksi hylkäämään aamukuuden uintini, kun arki koittaa.

Kaikki lapset matkustavat nyt koulubussissa, ja koulubussien aikataulut on suunniteltu niin, että eka bussi kiertää takaisin hakemaan kolmannen lähdön lapsia. Jotta tämä on mahdollista, alakoulun bussi on pysäkillä jo viittä yli seitsemän!


Koulubussi on keskimmäisen kuvailun mukaan "a life changing experience". Alakoululaisia mahtuu mitoituksen mukaan samalla penkille 3, keskikoululaisia 2,5 ja yläkoululaisia 2,25. Eli siis jollakin penkillä istuu kaksi, jollakin kolme tenavaa. Ikkunoita ei saa avata. Ilmastointi yltää vain ensimmäisille penkkiriveille. Ulkona lämpötila on 100 F (+38 C) tai enemmän - viime viikolla heat index oli yhtenä iltapäivänä bussikuljetusten aikaan 108 F / +42 C. Busseista tulee ulos kirjaimellisesti kypsiä lapsia. Muistutan joka päivä, että vesipullo pitää täyttää kotimatkalle.

Kaikki lapset raportoivat jo saaneensa uusia kavereita ja tuttavia, mikä tuntuu äidistä hyvin helpottavalta. Kunhan vain ensimmäiset koulun ulkopuoliset hengailut ja kaverisynttärit saadaan vielä rullaamaan, vierähtää kivi sydämeltä. Lisäksi koetetaan tietysti vielä etsiä harrastuksia. Pienemmät ilmoitin nyt ensihätään uimakouluun.

Jotta ei olisi liian helppoa, hoidettiin samaan syssyyn myös nuorimman hammashommia. Sillehän alkoi kaiken oikomisen jälkeen yhtäkkiä kasvaa ikeneen muiden hampaiden yläpuolelle lisää purukalustoa - aika hurjan näköistä itse asiassa. Uusi orthodontisti lykkäsi suuhun laajennuskojeen (eli siis expander - tässä muuten tulee sanastoa, jonka osaan vain englanniksi!) ja lapsi lakkasi kypsässä yhdeksän vuoden iässä syömästä kiinteitä ruokia. Kotona kyllä syö kaikkea ja sitten vain tökitään kitalakea tikulla, mutta koulupäivää lapsi ei halua viettää tomaatinkuori tai leivänmuru kitalaen ja kojeen välissä. Eilen uudet kaverit olivatkin kyselleet, mikä uuden ystävän äitiä oikein vaivaa, kun se oli pakannut lounaaksi mukaan vain smoothieta, jogurttia ja omenasosepakkauksia. "Is that all you have for lunch??" Tänään on sentään termosastiassa keittoa.

En kyllä tiedä, kuinka tätä kaikkea pyöritettäisiin, ellen olisi juuri siirtynyt tekemään töitä kotitoimistosta. Onneksi siirryin. Ja tämä uusi arki tuntuu aika hyvältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että ...