perjantai 30. heinäkuuta 2021

Eka koulutusviikko

Eka viikko koulutusta takana. Täytyy sanoa, etten näin intensiivisessä opettajakoulutuksessa ole ollutkaan sitten yliopistoaikojen. Tällä viikolla kaikki uudet opettajat osallistuivat seminaariin, jossa opeteltiin mm. koulun kulttuuria, tutustuttiin perusteellisesti osavaltion opetussuunnitelmaan ja harjoiteltiin käyttämään koulupiirin materiaaleja. 

Suomessahan opettaja katsoisi OPSia ja pohtisi henkilökohtaisten mieltymystensä pohjalta, tahtooko käyttää jotain oppikirjaa tai -kirjoja. Täällä, siis ainakin Texasissa, on tavallista, että koulut tekevät omat tarkat suunnitelmansa siitä, mitä kukin opettaja opettaa ja milloin opettaa. Curriculum tyypillisesti julkaistaan esimerkiksi koulun nettisivuilla ja siellä lukee, mitä aihetta ja kappaletta opettajat minäkin päivänä käsittelevät. 

Meidän koulussa curriculum menee askeleen pidemmälle ja tunnit on suunniteltu hyvin pitkälle valmiiksi. Jopa kysymykset, joita oppilailta tulee kysyä, löytyvät materiaaleista. Tuntisuunnitelmat ja materiaalit vaikkapa taululle heijastettaviin tehtäviin löytyvät nekin opettajien nettiportaalista. Toki konkarit ja ohjaavat opettajat tunnustavat, että loppujen lopuksi kuitenkin mennään aina ryhmän ehdoilla: toiset ovat hitaita ja toiset nopeita, joten suunnitelmia täytyy muokata matkan varrella. Suunnitelmaan on myös ympätty paikkauspäiviä, joina voi opettaa uudelleen asioita, joissa ryhmä tarvitsee kertausta tai jotain, mikä jäi aiemmin välistä. Mutta esimerkiksi kokeet pidetään samoina päivinä, eivätkä opettajat laadi niitäkään itse. 

Kaikista kiitollisin olen näin perjantai-iltana siitä, että meillä oli tällä viikolla yksi live-päivä kampuksella. Opettelimme koulusuunnistuksen perusteet (parkkipaikalta omaan luokkaan ja takaisin), tapasimme koulun johtoryhmää ja tutustuimme muihin ekan vuoden opettajiin. Todella monet uudet opettajat olivat muuten aloittaneet koulussa jo viime vuonna (kesken vuoden) roolissa tai toisessa: sijaisena, apuopena tms. Se tuntuu todella olevan keskeinen väylä työllistyä.

Olen aivan liekeissäni koulun rehtorista, joka on nähnyt tietoisesti vaivaa sen eteen, ettei opettajakunta ole yhdestä muotista valettu. Hän puhuikin koulutuspäivässä pitkään ja perusteellisesti siitä, kuinka tärkeää on, että me voimme olla kouluyhteisössä omia aitoja itsejämme. Arvostan tätä valtavasti, sillä ymmärrän kyllä hyvin itsekin olevani yhdenlainen vähemmistön edustaja. 

Sainkin toki tällä viikolla monta kertaa opastaa, kuinka nimeni lausutaan ja kertoa, mistä olen kotoisin. Yritän aina joka väliin mainita, että olen Suomessa ollut opettaja vuosikausia. En tiedä, miettiikö kukaan, että mitä tuo maahanmuuttaja täällä tekee, mutta itse jatkuvasti oletan, että joku miettii. Toisaalta en siis tosin ole ainoa.

Koulutuspäivän lopuksi johtoryhmäläiset antoivat kaikille henkilökohtaista palautetta niistä vahvuuksista, joita he olivat meissä päivän aikana havainnoineet. Aivan huikeaa, että palaute oli todella osuvaa! Muutaman tunnin aikana uusi esimieheni oli oppinut minusta enemmän kuin ehkä kolme edellistä manageria usean edeltävän vuoden aikana yhteensä. Tämä loi mainion pohjan yhteistyölle, keskinäiselle kunnioitukselle ja luottamukselle.

Koulutukset jatkuvat ensi viikolla. Nyt mennään sitten koko viikoksi kampukselle, tavataan myös vanhoja opettajia ja valmistellaan luokkahuoneita oppilaiden saapumiseen. Valmistauduin jo viikkoon tilaamalla itselleni uuden ison termosmukin, johon keitän aamuisin puoli pannullista kahvia mukaan - koulussahan kun ei opettajainhuonetta olekaan.

1 kommentti:

  1. Ei opehuonetta?? :D
    Mielenkiintoista kuulla koulumaailmasta siellä!

    VastaaPoista

Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että ...