Huomenna mennään (muttei Korkeasaareen)!

Japanilainen puutarha San Antoniossa.

Takana on ihana pariviikkoinen perheen kanssa. Hoidin asioita, luin kirjoja ja urheilin. Sitten matkasimme viikon ajan Texasin itärannikkoa. Olimme jossakin Corpus Christin ja San Antonion välimaastossa, juuri sattumalta pysähtyneet kaupan parkkipaikalle, kun rehtori soitti. Vuokraamamme matkailuauto tapasi rämistä aika lailla, joten oli varsin hyvä, että olimme juuri pysähtyneet! 

Rehtori soitteli iloisella asialla. Kolmannen luokan ELA (English Language Arts) -opettaja oli saanut ylennyksen hallinnolliseen tehtävään, ja hänen paikkansa oli nyt vapaana. Haluaisinko minä kenties olla ELA-opettaja sen sijaan, että olisin Flex? Sanoin suoriltaan, että absolutely, ja rehtori kiljui riemusta. Hänellä tuntui olevan täysi työ siinä, että sai kesän aikana vapautuneet paikat uudelleen täytettyä.

Kerroin uutiset perheelle, ja autossa vallitsi aivan sama tunnelma kuin omassa mielessäni. Sehän on hienoa, mutta että ELA? Puoliso totesi tyynesti, että ihan samaa hommaahan se on kuin Suomessa teit, kieli vain on eri. 

Texasin itärannikkoa Corpus Christin tietämillä.

Huomenna sitten aloitetaan. Uusilla työntekijöillä on viikon mittainen perehdytyskoulutus. Maanantai ollaan virtuaalisesti etänä, tiistaina pitää mennä paikan päälle kouluun. Seuraavalla viikolla aletaan laittaa luokkia kuntoon ja jos oma luokka ei torstai-iltapäivänä näytä valmiilta, lauantai on työpäivä. Oppilaat tulevat kouluun kahden viikon päästä, elokuun 9. päivä. En ole ihan varma, miltä luokan pitäisi näyttää, mutta epäilemättä se selviää. Kauheasti muitakin viestejä ja ohjeistuksia on koululta jo tullut, parkkipaikat on jaettu ja HR haluaa tietää sitä sun tätä. 

Lomareissun aikana välillä vilkuilimme uutisia. Koronavirustartunnat ovat Texasissa deltavariantin myötä lähteneet jyrkkään nousuun. Omien lasten koulupiiri ilmoitti jo keväällä järjestävänsä virtuaalista opetusta niille oppilaille, joilla on erityinen terveydellinen syy olla tulematta kouluun paikan päälle -  kuten meidän nuorimmaisella. Nyt naapurikaupungin koulupiiri puuhaa tällaista ohjelmaa pikavauhtia ainakin alle 12-vuotiaille oppilaille, jotka eivät vielä voi saada rokotteita. 

Lomalla kävimme tutustumassa mereneläviä pelastavaan ja hoitavaan akvaarioon.

Osavaltion kuvernööriä on ryhdytty painostamaan, jotta hän pyörtäisi keväisen päätöksensä maskeista ja antaisi kouluille ja koulupiireille edes mahdollisuuden edellyttää niiden käyttöä. Toistaiseksi ei kuulosta siltä, että hän suostuisi edes pohtimaan asiaa. En tosin tiedä, kuinka paljon se omaa tilannettani muuttaisi. Kolmasluokkalaiset ovat täällä 8- tai 9-vuotiaita, eivätkä maskit varmaan pikkuoppilaiden kasvoilla kovin järjestelmällisesti pysy, vaikka opettaja saisikin niistä muistutella.

Oma kouluni on siis charter-koulu ja muodostaa yhdessä muiden samojen koulujen kanssa oman julkisten koulujen koulupiirinsä. Osavaltion määräyksiin perustuvat rahoituskiemurat (osavaltio ei ole myöntänyt etäopetukseen rahoitusta) ja maskikiellot sitovat kuitenkin myös chartereita. Epäilemättä aiheesta keskustellaan ensi viikolla. Kuten varmaan kaikki opettajat kaikkialla, toivon ettei ainakaan lähi- ja etäopetuksen sekasotkua kuuluisi kauheasti tähän vuoteen. Mutta sillä mennään, millä on mentävä.