Koulutuksessa

 Kuvittelin, että olin jo hereillä joskus puoli seitsemän aikaan. Ilmeisesti olin kuitenkin ummistanut silmät vielä hetkeksi, sillä seuraavan kerran kun avasin ne, kello oli kahta vaille kahdeksan. Onneksi tajusin välittömästi tarkistaa sähköpostit, ja siellähän se oli: linkki kahdeksalta alkavaan etäkoulutukseen. 

Tiedotus ensimmäisestä koulutuspäivästä oli oikeasti aivan luokattoman huonoa. Tänään piti olla päivä, jolloin osallistumme parin tunnin sessioon paikan päällä ja loput päivästä teemme oppimismoduuleita etänä. Kaikesta siitä, mistä tuli tietoa, tuli ristiriitaista tietoa. Ja lopuista asioista ei tullut tietoa lainkaan. 

Esimerkiksi ne oppimismoduulit, no niitä varten pitäisi kai kirjautua jonnekin. Mutta minne? Ja millä tunnuksilla? Näin päivällisajan lähestyessä minulla ei vieläkään ole toimivia tunnuksia minnekään, mutta pari avunpyyntöä olen asiasta saanut lähetettyä. Jossain vaiheessa sanottiin, että nämä moduulit tehdään paikan päällä koululla koulun koneilla, mutta sitten toisaalta todettiin, että koulurakennukset ovat vielä kiinni.

Ja ilmeisesti se aamuinen koulutus ei kuulunut minulle lainkaan. Ainakin siellä puhuttiin vain Rio Grande Valleystä, paitsi silloin kun puhuttiin siitä, kuinka Teams ei toimi - ja minähän en RGV:ssä asu enkä opeta. Jostain syystä sain kuitenkin kaikki viestit heidän koulutuksestaan. Tai ainakin suurimman osan: siinä vaiheessa, kun ilmoitettiin, että seuraavat puoli tuntia esittelette pienryhmässä niitä etukäteen valitsemianne kuvia - tehtävä, josta en ollut saanut minkään valtakunnan viestiä -, kirjauduin tyynesti puoleksi tunniksi ulos koulutuksesta.

Iltapäivällä minulla oli in-person -koulutus. Siitä oli tullut useampia viestejä. Vielä lähtiessä tarkistin pääkalenterista, että missä se nyt sitten on. Jossain hotellissa. Ajelin aivan hirveässä kaatosateessa henkeni uhalla hotellille, jossa seisoi ihminen koulun paita päällä kertomassa, että ei tässä hotellissa. Osoite oli väärin!

Tässä vaiheessa pohdin, että nyt jos huomenna vaikka lähikoulusta soitettaisiin, että sinulle olisi paikka, ottaisitko, niin ehkäpä jopa ottaisin. Jos nyt jotain olen hiring managerina viime vuosien aikana oppinut, niin sen että ensimmäisen päivän kokemuksen ei pidä olla niin katastrofaalinen, että ihmiset alkavat heti katua elämän- ja uravalintojaan. 

Lopulta olin oikeassa paikassa ja pääsin heti leikkimään piirileikkejä. Jep, aikuiset ihmiset piiriin vain, koska tavoitteena oli, että vähän tutustutaan toisiimme samalla, kun opimme jotain koulun ideologiasta ja tavoitteista. Seuraavaksi piirrettiin paperille omaa elämänpolkua ja esiteltiin sitä pienryhmälle. No tuota. Siinäpä sitten avaudut ventovieraille ihmisille. Mutta kahvitauon aikana tapasin tyypin, joka on kotoisin Brasiliasta. Ja toisen, joka on juuri muuttanut tänne Espanjasta. Ja erittäin mukavan leidin, joka opettaa nelosluokkaa samalla käytävällä, jolla minä opetan kolmosluokkaa, ja joka oli aivan tohkeissaan brasilialaisista, espanjalaisista ja suomalaisista kollegoistaan. Se paikkasi aika paljon.

Samoin se, että kun viimein olin saapunut sinne oikeaan hotelliin, kouluni rehtori tunnisti minut ovelta (vaikka olin suuren mustan maskin takana), muisti nimeni ja nousi saman tien lämpimästi halaamaan. Milloinkas olet viimeksi saanut ekana päivänä halauksen pomolta? Sanovat, että tässä koulussa me kaikki olemme "team and family". Toinen hyvä hetki oli, kun kouluttaja (jonka henkilöllisyydestä en myöhästymiseni vuoksi koskaan päässyt selvyyteen) totesi painokkaasti, että oppilaat ja heidän etunsa tulevat aina ensin. Muistin, että viimeinen esimieheni Suomessa sanoi aina samaa, ja tuli kotoinen olo. Hyvä tästä tulee.

Maanantaina on technology pick-up - kaikille opettajille annetaan omat työläppärit. Toivottavasti se kokemus menee vähän vähäisemmällä säädöllä. Sitten olenkin lomalla peräti pari viikkoa, ennen kuin koulutukset jatkuvat. Pisin loma sitten Suomen-matkan (2018).