lauantai 28. elokuuta 2021

Pöpöjä ja niiden pesiä

Ihan tarkoituksella välttelen keskittymästä pandemiaan ja siihen, kuinka Covid vaikuttaa koulun arkeen. Deltavariantti heitti tänä syksynä kapuloita rattaisiin oikein huolella, ja koulut tekevät ehdottomasti parhaansa pitääkseen kaikki terveinä ja lähiopetuksessa.

Meillä tämä tarkoittaa esimerkiksi huolellista maskien käyttöä. Perjantaina odottelimme lasten kanssa ulkona, että vanhemmat tulisivat hakemaan. Muutama laittoi maskinsa alas ja naureskelimme, että minun täytyy pyytää edes kädellä peittämään kasvojen alaosa. En muuten tunnista heitä!

Heti, kun lapset palasivat kouluun, alkoivat kaikki muutkin pöpöt tietysti kiertää. Oksutautia on luokissa ja RSV-virusta. Yhtenä aamuna lähetin kouluhoitajalle neljä pirpanaa peräperää. Yleensä oppilaat tulevat sieltä hetken päästä takaisin luokkaan, koska vanhempia ei tavoiteta. Ilman vanhemman suostumusta lasta ei saa lääkitä eikä lähettää kotiin.

Viime viikon alussa koulusta oli poissa se kolmosluokan ope, jolla on ruokatunti samaan aikaan kuin minulla. Meillä ei siis ole opehuonetta, mutta kopiokoneiden vieressä on pöytä, johon mahtuu syömään ja/tai työskentelemään viisi tai kuusi ihmistä kerrallaan. Ei siis mikään social distancing -skenaario, kun siinä päivän ainoan kerran otetaan maskit pois ja aterioidaan.

Koirasta on kivaa, kun välillä pysyn yhdessä kohdin.

Ihmekös siis, että perjantai-iltana tajusin töistä lähdettyäni, että olen tulossa kipeäksi. Tuntien loputtua takki oli aivan tyhjä. Pakkasin tarkistettavat paperit isoon kassiin ja lähdin kotiin jatkamaan hommia. Kotona päänsärky sitten hiipi päälle.

Olen aivan satavarma, että sain tartunnan kollegalta, joka puolestaan oli saanut sen oppilaalta. Hänen Covid-testinsä oli negatiivinen, ja niin odotan omanikin olevan. Mutta testiin oli silti tänään mentävä, eikä töihin ole asiaa ennen kuin oireet katoavat tai tulos on negatiivinen. Kukaan ei halua ottaa minkäänlaista riskiä tämän suhteen. Olenhan päivittäin kuitenkin lähikontaktissa 125 rokottamattoman oppilaan kanssa.

Pikatestiä ei näin viikonloppuna saanut mistään, vaikka etsin testauspaikkoja 160 km:n säteellä. En tiedä, eikö sitä tarjota viikonloppuisin vai ylittääkö kysyntä tarjonnan. Kävin siis kunnallisella testipisteellä, joka lupaa tulokset armottoman hitaasti, 3-5 päivässä. Esimiehen kanssa viestittelimme ja totesimme, että on parasta toimia sillä oletuksella, että maanantaina luokkaani tarvitaan sijainen. Onneksi sentään kopioin maanantain materiaalit luokkaan valmiiksi!

Harmittaa aivan vietävästi! Tiesin ihan tarkkaan, mitä teemme maanantaina, miten jatkamme siitä mihin jäätiin perjantaina ja mitä oppilaat tarvitsisivat ymmärtääkseen sen uuden asian, jota seuraavaksi käsitellään. Samalla ymmärrän kuitenkin, että tätä tämä vuosi on. Kunnes oppilaitakin saadaan rokotettua, opettajien on oltava poissa koulusta joka ikisen nuhan vuoksi. Jossain kohtaa 10 vuotuista sairaslomapäivääkin on käytetty loppuun, ja sitten on ollaan edelleen poissa - palkatta.

Esimies kehotti napsimaan sinkkiä ja C-vitamiinia jatkuvasti ihan varmuuden vuoksi, sillä normaaleissakin olosuhteissa koulut ovat pöpöpesiä - ovat aina olleet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arviointisysteemeistä

Maanantaina me täytettiin luokkatiimin kokouksessa kyselyä siitä, mitä kukin työpaikasta tällä hetkellä ajattelee. Jälkeenpäin pohdin, että ...