Viisi asiaa jotka yllättivät...

Talviloma alkoi! Parkkipaikalla kotiin lähtiessäni kohtasin vielä rehtorin, joka hymyillen riemuitsi kanssani: "We made it! It's all downhill from here - or so they say." Täytyy myöntää, että syksyn synkimpinä hetkinä en ollut varma siitä, että selviäisin jouluun asti. Tästä etapista on siis syytä iloita.

Olin kuvitellut, että käväisisin kotona vaihtamassa pyjaman järkevämpiin vaatteisiin ja palaisin pikkujoulujuhliin. Kotona huomasin kuitenkin olevani aivan liian väsynyt ja kipuinen moiseen. Joululoma oli siis alkanut, ja kahdeksan maissa illalla aloin jo suunnitella nukkumaanmenoa.

Vuoden viimeiseksi blogipostaukseksi laadin iltapäivälehtityyliin pienen listan muutamista seikoista, jotka ensimmäisen puolen vuoden aikana "yllättivät amerikkalaisessa koulussa". Listan saatteeksi vielä se muistutus, että näin asiat ovat meidän koulussamme ja minun kokemukseni mukaan. Jo naapurikoulussa voi olla toisin, koko osavaltiosta tai maasta puhumattakaan.

Oppilaat toivat opettajalleen lahjaksi mm. piirroksia, keksejä ja kortteja. Joku oli ostanut torkkupeiton, joltakulta sain kukkiakin. Kaikki muistaminen ilahdutti!

1. Popcornin esiintymistiheys

Meidän koulussa on useampiakin aikuisia, joiden mielestä popcorn käy ravitsevasta lounaasta. Jotakuinkin päivittäin näen jonkun mikrottavan itselleen poppareita. Tavallaan ymmärrän - nopeaa, helppo syödä töitä tehdessä, paljon energiaa. Mutta että melkein joka päivä? 

Kopiokoneen vieressä on aina myös laatikoittain pikkupusseihin pakattuja vähärasvaisia poppareita. Näitä jaellaan palkinnoiksi sekä oppilaille että opettajille. Kaiken kaikkiaan näyttää olevan jonkinlainen luonnonlaki, että popcorn kuuluu kouluun. 

2. Opettajalähtöinen ja -keskeinen didaktiikka

Tämän asian kanssa painin alkusyksystä kaikista eniten. Minut koulutettiin Suomessa sosiokonstruktivistiksi, ja niiltä pohjin lähdin syksyllä opettamaan kuten olin ennenkin opettanut. Rakensin tietoa luokkakeskusteluilla, teetätin pari- ja ryhmäharjoituksia ja puhututin lapsia. En rangaissut tai paheksunut huutelijoita, jos he pysyivät aiheessa. Sallin vähän kuiskuttelua opetuksen aikanakin ja hyppäsin mukaan, jos oppilas nosti esiin häntä kiinnostavan aiheen. Nopeasti selvisi, että näillä konsteilla sain meidän koulun kulttuurissa luokkaani aikaiseksi varsinaisen kaaoksen. 

Niinpä olen koko syksyn opetellut toista äärimmäisyyttä: opettajalähtöistä ja -keskeistä didaktiikkaa. Meidän koulussa tuntisuunnitelmat noudattavat tiukkaa rakennetta eikä niistä ole tapana rönsyillä sivupoluille. Oppilailta vaaditaan suurimman osan ajasta täydellistä hiljaisuutta. Tehtävien tekoa ohjaamaan asetetaan taululle iso ajastin ja oppilaiden työskennellessä opettajan tulee jatkuvasti kiertää luokassa arvioimassa lasten työnjälkeä. Isojen keskustelujen sijaan olen opetellut käyttämään muutaman sekunnin parikeskusteluja ja kuorossa toistamista.

Tyyli on kertakaikkiaan erilainen, jopa sotilaallinen. Joka asiaan pitäisi tarjota selvät askelmerkit, joita opetan lapset noudattamaan. Se että lähtökohtaisesti lähestyn opettamista ajattelun, oivaltamisen ja soveltamisen näkökulmista, on osoittautunut tässä ympäristössä ongelmalliseksi.

Vuoden viimeisenä koulupäivänä TikTokissa jylläsi valtakunnallinen vie aseet kouluun -haaste ja jotkut vanhemmat pitivät lapsensa kotona. Luokan ovella mietin, kuinka absurdia on, että me täällä Amerikassa käymme koulua kaikkia uhkia uhmaten - aivan kuten Malala.

3. Lasten lahjominen

Kun olin itse omilla toimillani luonut luokkaani kaaoksen, esimies joutui auttamaan luokanhallinnassa pitkälle syksyyn. Opin, että paikallisittain lapsille annetaan porkkanaa, porkkanaa ja sitten vielä enemmän porkkanaa. Paikallisittain näitä kutsutaan kannustimiksi (incentives). 

Meidän koulussa oppilaille jaetaan koulun leikkirahaa mm. akateemisesta osaamisesta tai siitä, että he osoittavat käytöksellään noudattavansa koulun ihanteita. Olen jakanut rahoja palkinnoksi myös työn tekemisestä, hyvästä käytöksestä ja toisten auttamisesta. Sen haastavimman ryhmän kanssa aloimme joulukuun alussa käyttää myös tarroja. Yllättäen lapset halusivat tarroja ja ne, jotka pystyvät hallitsemaan käytöstään, muuttivat sitä. 

Tokihan meillä on myös seurauksia, mutta jos eräätkin pirpanat viettävät aikaansa jäähyllä luokan oven ulkopuolella lähes joka päivä, heiltä jää paljon oppimatta. On paljon parempi, jos heidät onnistuu pitämään luokassa ja keksimään jotakin, mikä saa heidät innostumaan opiskelusta - olkoon se sitten vaikka pikkuauton saaminen. Kyllä, taivuin joskus lokakuussa hieman pitkin hampain perustamaan myös palkintolaatikon, josta löytyy pieniä leluja.

4. Työajat

Tällä viikolla väsyneenä naureskelin meemille, jossa ei-opettaja kateellisena tokaisi opettajalle, että mahtaa olla kivaa olla koko ajan pitkillä lomilla. Uupunut opettaja vastasi ei-opettajalle, että mahtaa olla kivaa tehdä töitä vain neljäkymmentä tuntia viikossa.

Kirjoittelin koulupäivistä jo aiemmin, joten tässä vain lyhyesti. Opettajien työaika alkaa meillä klo 7.15 joka aamu ja päättyy virallisesti klo 16.15, paitsi silloin kun illalla on kokous tai tapaaminen vanhempien kanssa. Kokouksia ja tapaamisia on ollut vähintään kahdesti viikossa ja välillä joka ikinen ilta.

Jo virallinen työaika on siis yhdeksän tuntia päivässä. Sinä aikana ei ehdi tehdä kaikkea, joten todellisuudessa opettajat ovat koululla jo kauan ennen seitsemää aamulla. Hommia on lähes pakko jatkaa kotona myös illalla, ja viikonloppuisin tehdään lisää. Heittämällä kertyy vähintään kuusikymmentä työtuntia viikossa. Tästä huolimatta esimerkiksi tuntisuunnitelmani ovat olleet jatkuvasti myöhässä. Yritän ehkä lomalla kiriä vähän. 

Ensimmäistä kertaa ikinä menin töihin (tai minnekään) pyjamassa!

5. Pukukoodi ja jatkuvat naamiaiset

Opettajaksi palattuani olen ostellut vaatteita enemmän kuin koskaan. Ensin hankin pukukoodin mukaiset housut ja paidat, sitten olen hankkinut "nyt pukeudutaan tähän teemaan" -vermeitä. Meillä on oikeasti jotkut naamiaiset ainakin kahdesti kuussa. Olen ehtinyt pukeutua ainakin 80-lukuteemaan, pinkkiin, punaiseen, cowboyksi, pesäpallonpelaajaksi, kirjan hahmoksi ja omaksi esimiehekseni. Viimeisellä viikolla oli vielä candy cane -päivä, bling bling -päivä, jouluhattu- ja joulusukat -päivä, ruma jouluvillapaita -päivä ja pyjamapäivä! 

Yökkäri oli muuten yllättävän mukava työasu vuoden viimeisenä koulupäivänä. Ensi vuoden ensimmäistä päivää varten tilasin jo silloin tarvittavan solmuvärjätyn paidan.

***

Nyt on edessä kaksi viikkoa hyvin ansaittua lepoa ja lomaa (sekä ehkä vähän töitäkin). Suunnittelen, että loman aikana mm. otan boosterirokotteen, katselen tähtiä, luen yöpöydällä odottavan kirjan, katson elokuvia ja vietän perheen kanssa joulua. Hyvää joulua, tai muuta vuodenaikaan sopivaa juhlaa myös sinulle!